Väärennettyä ruokaa liikkeellä?

Missä väärennetään?

Kummisetä Corleone taisi toimia kieltolain aikaan Yhdysvalloissa viinan kauppiaana, ja sitten myöhemmin ehkä myös oliiviöljyn tuojana kotiseudultaan, Italiasta ja kaiketi Sisiliasta. Elokuvasta ei nyt ole kovin tarkkoja muistikuvia, mutta hän oli myös jalkahoitaja, hän poisti kiviä kengästä – ainakin jotkut kävivät hänelle valittamassa, että hänellä on kivi kengässä. Eräässä elokuvassa löytyi hevosenpää sen omistajan vuoteesta ja muuta vastaavaa. Lukija tietenkin tietää, että kivi kengässä oli peitelty ilmaisu, jotta jos virkavalta sen kuuli, …

YLE esitti väärennettyä ruokaa käsitelleen dokumentin. Seurasin jutustelua sivumennen. Esimerkiksi väärennetystä ruoasta muistiini jäi, että oliiviöljynä oli myyty niin jotakin moottoriöljyä kuin eräitä kasvisperäisiä muita kuin oliiviöljyjä. Ja huippulaadun nimellä jotain miedompaa tai alemman kategorian tuotetta. Olihan ohjelmassa puhetta jostain muistakin ruokaväärennöksistä, kuten takavuosien hevosenlihan myynnistä toisena.

Ostan tunnettua ruokaa

Ostelen pääasiassa lähiruokaa, siis Suomessa kasvatettua. Nykyään tuo kotimainen-sana on saanut sisällökseen, että sillä tarkoitetaan eurooppalaista, eli unionin alueella kasvatettua ruokaa – tai mitäpä sitten tuotteena myydäänkään, tai mistä puhutaan. Taitaa tuo öljy olla rypsiöljyä. Ei sovellu kuitenkaan paistamiseen paistinrasvaksi. Jotain muuta on käytettävä, voita ennenvanhaan.

Niin, ja kova kilpailu on myös vedestä.

Tarvitsemme päivittäin vettä noin 3 litraa. Ruoan määrä vaihtelee koon mukaan – arviolta levossa tarve 80 kcal tunnissa. Litra päivässä vettä tekee maailman väestölle 7 miljoonaa kuutiometriä, ja tuo kolme 21 miljoonaa sekä pesuvedet yms. päälle. Varsin runsaasti pelkkää vettä. Ruoan tuotanto vaatii lisää vettä, joten kokonaismäärä on laskettava moninkertaisena.

Ruoka voisi olla ilmaista?

Oikeastaan voisi olla, kyllä.

Ajatellaanpa kaikkia niitä yhteiskunnan verovaroina maksamia tukiaisia; niiden arvolla ostaisi sen rahoittajille (veronmaksajille) runsaasti ruokaa – nykyisin esimerkiksi maataloustuet tukevat oikeastaan kauppaketjua, ovat osa ruoan hintaa kuluttajalle. Eikö vain.

Jos ruoka maksaa paljon, maksaa se tuettuna vielä enemmän. Eikö vain? Maksamme ruuasta kansana veroissa unionille ja osan paikallisena tukena sen lisäksi, että kaupasta ostettaessa ruualla on jokin kilo- tai litrahinta. Ruokaa toki tuodaan ns. ulkomailta – unionin alueelta ja kauempaakin sen ulkopuolelta – mitä se maksaakaan, kenpä tuon kaiken tietäneen.

Voisi se olla ilmaistakin?

Aikoinaan Rooman kaupunkilaiset saivat ilmaista leipää – sen joku keisari oli heille luvannut. Lienevätkö ökyrikkaat sen myös kustantaneet, täytyy tarkistaa. Keisarin tittelin sai ainakin teoriassa ostaa jossakin vaiheessa, joten ilmainen leipä on saattanut olla tuollainen osakustannus. Lienee ollut tietty määrä viljaa, mitä tuotiin kolmannes Egyptistä ja kaksi kolmannesta Afrikan nykyisin kuivaneelta pohjoisrannikolta, Rooman siirtomaasta. Miksipä ei siis Suomessakin voisi valtio kustantaa osan ruoastamme? Ehkä näin käykin, että ruokaa saa kohtuhintaisena?

Mitä syödään?

Ruokaympyrä tai ravintosuositus määräisi sen, mitä lautasellemme ilmaiseksi päivässä jaettaisiin. Hävikki jäisi vähäiseksi – kukin saa sen mitä syö tai tarvitsee.

Mallilautanen

Ruokaympyrän sisältöä uusittiin äskettäin, joten teemakuvassani siinä ovat ainoastaan oman maan mansikka ja muun maan mustikka – kuten sananparsi kuuluu – suosikaamme lähiruokaa. Mustikkakin on läheltä ja terveellistä.

Yhdysvalloissa kerrotaan, että ruokapyramideista on siirrytty sielläkin lautasmalliin, mikä lautasmalli kuulostaa hyvin tutulta suomalaisen korviin: se rohkaisee täyttämään puolet lautasesta hedelmillä ja vihanneksilla. Lisäksi mallista löytyvät lohkot viljoille ja nk. proteiineille. Malliin kuuluu myös meijerituotteille varattu muki. täytyy joskus laittaa tuo nykyinen suositus postaukseen mukaan.

Tarkkailtava on!

Väärennökset kävivät huolestuttamaan. Kuinkahan tuo on meillä kaupoissa?

 

Kommentit

  • Arja Hakala

    Profiilissanne mainitsette, että kommentoisimme omalla nimellä.

    Entäpä te itse Eino J.

    • Eino J. (maallikkona)

      Kiitos kommentista!
      omalla nimellä on oikein mukava tapa, niin arvelen. Postausten toimittaja innosti aikoinaan kommentoimaan myös naapurien plogeja. Luen ne pääsääntöisesti, ja usein aion palata kommentoimaan mutta harvakseltaan siihen tulee ryhdyttyä kun tulee uusia. No nimimerkkejäkin usein on mielipidepalstoilla. Kirjoitin lehtiinkin omalla nimellä. Kirjoitin niitä päivälehteen joinakin vuosina, mutta viime vuosi taisi jäädä postausteni varaan. Kiitos lukijoilleni.

      Kehuskelen toisinaan naapurien juttuja, joihin laitan oman nimeni, toki nyt on tuossa ’maallikkona’ -muodossa, kun monessa asiassa sitä olen. Ja korostuupa samalla, että on mielipide joskus syvälliseen tekstiin. . – Ohjelma laittaa silloin SS-plogeissa myös kuvan. Hyviä keskusteluja on ollut, näin muistelen päivälehdissä, mutta muutamiin olisi tahtonut lisätä jotain tai korostaa näkökulmaa… sitähän se mielipidekirjoittelu on. Yhden nimimerkin laitoin vuosia sitten johonkin lehteen tai julkaisuun, niin muistelen. Saattoi olla nimimerkkipalsta tai jotain. Nettikeskusteluihin on tarkoitus syventyä eläkepäivinä, niistä puhuttiin takavuosina nimimerkkikirjoitteluna, mistä johtuen lisäsin tuon em. toiveen.

      Enempi siirtymä muille foorumeille on lupailua, kun en seuraa nykyisin edes postausteni kommentteja taikka pidä omaa palstaakaan noilla kanavilla.

Jätä kommentti

*