Vainolainen kävi polttamassa jopa Kuopiossa saakka Kuopion ensimmäisen ev.lut. kirkon. Tämä sijaitsi nykyisen kaupungintalon tietämillä – paikalla on muistokivi. Kuopion toisen puukirkon sytytti salama. Myös tuolla paikalla on muistokivi maaherran palatsin edustan puistikossa. Taistelu Suomesta jatkuu.
Rooman ja Bysantin välisestä taistelusta Suomessa on vuonna 1928 pidetty esitelmä Tukholmassa, ja siitä on julkaistu kuvakirja 1933. Kuvissa on pääasiassa suomalaisia (ja bysanttilaisia) kirkkoja ja tuo Amos Andersonin esitelmä. Rajojen yli on vihaa pidetty vuosisatoja – aina ristiretkistä alkaen.
Länsi on työntynyt itään ja toisin päin. Evakkojen myötä tuo itä ykskaks yllättäen hupsahti syliin puukirkkoineen. Sunnuntaina paloi luterilainen kirkko Kiihtelysvaarassa – lieneenkö vahinko vaiko tuhopoltto – jää selvitettäväksi. Valitettava tapaus kaikesta huolimatta.
Vainolaisen osuus tuli mieleeni aiemmista kirjoituksistani – kilpajuoksu Ahvenanmaalle. Palauttelin tuolloin mieliin, miten Suomi oli menettää Ahvenanmaan maailmansodan kilpajuoksussa alueen hallinnasta. Varmaankin sen miehityssuunnitelmat on tehty monella taholla, jos kriisi sattuisi puhkeamaan, tai sellainen tuotettaisiin. Varmaan. kiirettä pittää.
Ulkomaalaisten maakaupoista ja vastaavista uutisoitiin tai kerrottiin viikonloppuna 23.9.2018, kun kerrottiin KRP:n operaatiosta ja arvailtiin sen kohdetta. Turun saariston laivaväylien varrelta oli havaittu ulkomaalaisten ostamia kiinteistöjä ja kerrottiin jopa helikopterikenttien rakentamisesta. Esiin ei sinänsä tuotu Krimin vallanneita vihreitä tunnuksettomia miehiä, joita on täsmän kesäkertomuksessa ollut runsain määrin liikkeellä myös Suomessa.
Aikoinaan Suomessa oli laki, millä ulkomaalaisen omistama yhtiö luokiteltiin vaaralliseksi. Vaarallinen yhtiö muodostui myös silloin kun ulkomaalainen oli yhtiön hallinnossa. Laki on näköjään kumottu hyvissä ajoin ennen Suomen unioninjäsenyysäänestystä, jo vuonna 1992. Sen jälkeen on näköjään valvontaa ja joitakin lupia haettava eri tapauksissa.
niin
Tuolta vaarallisuuskannalta katsoen voisi oikeastaan sanoa, että
Suomikin on vaarallinen yhtiö, kun meillä hallituksessa on ulkomaalainen ministeri – joskin siten, että henkilö haki lehtien mukaan kansalaisuutta juuri ennen ehdokkaaksi asettumista – mutta jos ei vuosikymmeniin ollut tarvinnut Suomen kansalaisuutta, niin kuinkas hänestä suomalainen pulpahti parissa kuukaudessa, voisi pohdiskella – ja jos tuli, kuinka sumalainen? varmaankin riittävän suomalainen – ja toisaalta – meidän on varmaankin totuttava enenevässä määrin miehityshallituksiin ja tuohon unionin ohjaukseen, eräät ovat puhuneet jopa, että presidentiksi voisi valita ulkomaalaisen (tarkoitan ei suomalaisen).
Tuo aiempi Ahvenanmaajuttuni
Wikipediasta poimittua:
”Vaarallinen oikeussubjekti tarkoitti aiemmin sellaisia suomalaisia yhteisöjä ja säätiöitä, joissa ulkomaalaisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä oli tai saattoi olla laissa määritelty määräysvalta. Tällaisen yhteisön oikeutta omistaa Suomessa kiinteistöjä ja osakkeita oli rajoitettu. Asiaa koskeva säädös oli niin sanottu rajoituslaki eli laki ulkomaalaisten sekä eräiden yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta ja osakkeita (219/1939). Laki kumottiin lailla ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta (1612/1992).[6] Alun perin ehtoja kiinteän omaisuuden hallitsemiselle Suomessa annettiin asetuksella 25. helmikuuta 1851.
”Rajoituslaki määräsi, ettei ulkomaalainen, ulkomainen yhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö tai muu yhteisö ilman valtioneuvoston lupaa saanut omistaa tai viittä vuotta pidempään vuokrata kiinteää omaisuutta.
Nykyisin asioita seurataan (katseella?) näköjään: 172/2012 Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta
Taitaa ulkomaalainen olla nykyisin se joka ei ole unionin kansalainen, joten perinteisestä suomalaisuudesta ei juuri kukaan näköjään piittaa … sitä se tuo unioni teettää – ja uskovaisten tavaratkin ovat joillekin yhteisiä
