väkevin runoilija Suomessa

Runebergin päivänä johtuivat ajatukset suomalaisuuden kehitysvaiheisiin.

Suomenkieli on luettavaa jo vuodelta 1914 olevassa painoksessa Historian Oppikirja kansakouluja varten, Mikael Soininen – Alpo Noponen, kustantajinaan ja Kustannusosakeyhtiö Otava ja Kansanopettajain Osakeyhtiö ”Walistus”. Sen sijaan vuodelta 1881 oleva Yrjö Koskisen Suomen kansan historia on ladottu fraktuuralla, joten sen lukeminen on jo työläämpää. Fraktuura yleistyi Suomessa luterilaisuuden myötä ja säilyi  painojulkaisuissa 1900-luvun alkuun asti.

Oppikirja Suomen kansan historiasta, 1869–1873, ja em. uusi laitos 1881–1882 oli koonnos Yrjö-Koskisen tutkimuksista. Hänen tavoitteitaan oli Suomen kansan kehittyminen valtiolliseen ja kansalliseen tietoisuuteen.

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli aiemmin Georg Zacharias Forsman, mutta otti kirjailijanimekseen em. Yrjö Koskinen. Hän sai vapaaherran arvon (kuten esimerkiksi Mannerheimilla oli). Hän oli elämänsä aikana senaattori, professori, historioitsija, poliitikko ja vanhasuomalainen suomalaisuusmies sekä Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J. V. Snellmanin jälkeen.

 

Koululaitoksen kehityksestä

Oppikoulujen suomenkielisyys oli tärkeä asia, mikä saavutettiin. Mutta tätäkin tärkeämpi saavutus oli kansakoululaitoksen perustaminen 1800-luvun loppupuolella. Se oli avoin kaikelle kansalle.

Kansakoululaki säädettiin 1866. Yrjö-Koskisen politiikan tuloksena 1800 vuosisadan päättyessä kerrotaan Suomessa olleen 1 650 kansakoulua, ja koululaisia peräti  98 514. Se mainitaan wikipediassa suomalaisen koulutusyhteiskunnan alkuna. Kehityshän sai nähdäkseni alkunsa Mikael Agricolan suomentaessa Raamatun ja perustaessa kirjakielen 1500-luvulla.

 

Kansallisia herättäjiä

Keräsin teemakuvan tauluun (bylon oli egyptiläisissä rakennuksissa seinä, mihin kaiverrettiin kuvia ja tekstiä) mieleen juolahtaneita nimiä, kuten Johan (Juhana) Vilhelm Snellman, joka oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies sekä yksi  tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.

Historia

Kansakoulun oppikirjassa on kaunis kuvaus J L Runebergistä. Venäjän vallan aikainen teksti on pehmeä esitys siitä mitä kerronta myöhempinä aikoina on ollut. Maamme-laulun sanoittajasta (suom.) kerrotaan kuitenkin kansallisrunoilijana, ja patsaasta sekä hänen kotitalostaan on kirjassa kuva. Otsikko 21 on: Lönnrot ja Runeberg kansallistunnon virittäjänä.

 

Suomenkieltä kannattaa vaalia.

Julistaisinkin mielelläni nykysuomalaisen runoilijan ja kirjallisuuden kansallisrunoilijakilpailun – suomalaisen suomalaisille. Kyllä niitä löytyisi – runsaasti

 


– lisäsin otsikkoon 6.2. Irwin, kokeiluna “mielenkiinnon” herättämiseksi – vaikka hoksasin jälkeen, että hän oli säveltäjä, ja laulujen sanoittaja oli pääasiassa Vexi Salmi

  • Irwin Goodman oli yksi ensimmäisistä suomalaisista artisteista, joka ei tyytynyt käännöskappaleisiin vaan sävelsi kappaleensa itse. Kaikkiaan Irwin levytti yli 200 omaa sävellystään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sanat Irwinin kappaleisiin laati Vexi Salmi.”[1 Wikipedia: Vexi Salmi Pomus.]

– – muutin otsikkoon 7.2. Hector, kokeiluna;

  • “Heikki Veikko Harma on suomalainen rockmuusikko, joka on esiintynyt vuodesta 1965 taiteilijanimellä Hector. Hector on yksi suomalaisen rockin suurista nimistä Harma on työskennellyt myös radio- ja televisiotoimittajana sekä televisio-ohjaajana.
  • Hector on urallaan julkaissut 25 studioalbumia viidellä eri vuosikymmenellä. “wikipediassa viitteinä ovat mm: Latva, Tony & Tuunainen, Petri. Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004 ja Apu 47/2007 – Raila Kinnunen: “Hectorin jäähyväiset”
  • 8.2. palautus ennalleen

Jätä kommentti

*