vanhukset ja työttömät keskitysleiriin …

Menestyminen periytyy

niinpä menestyjiä ja oman paikkansa yhteiskunnassa löytäneitä on tapana kannustaa, maksaa hyvä palkka ja järjestää kunnon koulutus jne. Menestyminen näkyy esimerkiksi mediassa, asuinalueilla ja tietenkin veroluettelossa. Aikoinaan esimerkiksi äänioikeus perustui varallisuuteen – manttaaleihin. Suomen säätypäivillä (ennen eduskuntaa) valtaa käytti pienen vähemmistön edustajat: aateliset, papit, porvarit ja talonpojat. Heistä valikoitui valtiopäiville rikkaimmat porvarit ja talonpojat.

Huono-osaisuus on perinnöllistä

niinpä esimerkiksi työttömät kannattaisi kerätä eräänlaiselle palvelu- ja koulutuskeskukseen, joita perustetaan tehtaitten, koulujen, sairaaloiden, vanhainkotien ja palvelutalojen sekä kuntapalvelulaitosten ja vastaavien äärelle. Teemakuvaan laitoin nimeksi keskitysleiri, millä korostetaan työvoimapalvelujen keskittämistä ammoin sota-aikaan eri valtioissa käytössä olleiden keskitysleirien – vankileirien – tapaan. Vankeja käytettiin yleisesti työpalvelukseen, niin kotimaassa vangittuja epäkelpoja aineksia tai   poliittisia vankeja kuin sotavankejakin. Tämä saattaisi olla Aktiivimalli nro 3 tai 4?

Vanhukset ja sairaat koottaisiin yhteen

Silmäilin äskettäin sitä, miksi Yhteisvastuukeräystä järjestetään vuodesta toiseen, vaikka kirkkokuntamalli ja yhteiskunta ovat olleet voimissaan jo 2000 vuotta. Kun Raamatussa jossakin yhteydessä mainitaan, että köyhät meillä on aina keskuudessamme, ja kerrotaan lesken rovosta sekä köyhistä yleensä, miksi tänä aikana köyhyyttä ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa saatu poistettua. (Pohjoismainen hyvinvointivaltio on toki ollut viime vuosikymmeninä malli tähän suuntaa, mitä osittain on ryhdytty huippuajoista katsoen purkamaan sitäkin. Myös työväen liike ja ammattiyhdistystoiminta ovat parantaneet toiminnallaan olojamme tulonjakopöydssä, mutta silti aihe pohdituttaa.)

Taustateorioita maallikon pohtimana

Silmäilin vuonna 1999 toimitettua katsausta teologisista järjestelmistä entisajasta aina näihin päiviin, postmoderniin kuvaukseen, sekä muutamaa muuta kristillisen kirkkotoiminnan teosta. Niissä on todellakin pikaisesti silmäillen varsin vähän tulonjakoasiaa nimenomaan köyhyyden poiston osalta. Hyväntekeväisyys on aina ollut rikkaalta edellytettävä hyve – vapaaehtoisuus. Kirkollinen ideologia tai oppisuuntaus on yhteiskunnallisen kehityksen tapaan polveillut eri ajatussuuntausten tai kehitysloikkien tapaan. Edistystä tai uutta on saatu mukaan kun on ollut asioita pohtineita ihmisiä, joista tässä      mainittakoon esimerkkinä vain uskonpuhdistaja Luther.

Uusliberalistinen teologinen pohdinta sisälsi yritysmaailmasta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta rinnastetun hyötyajattelun – mitä kapitalismissa pidetään hyvänä Adam Smithin ajoista alkaen, että valtiosta vapaa yksilö tekee rationaalisia valintojaan ja kerää maksimaalisen hyödyn (lyhennellen). Tuossa katsauksen osassa pilkisti esiin se, että sairaat ja vanhukset eivät ryhminä ponnisteluillaan työskentele yhteisen hyväksi – niinpä loihen lausumaan, että heidät voisi kerätä yhteiskunnan palvelutaloihin yhdessä työttömien kanssa; joskus pakinoin samasta asiasta niin, että eläkeläiset voisi siirtää Espanjan kaltaisiin halpamaihin.

Mutta että siihen tulonjakoon ja köyhyyden poistamiseen

Näyttää siltä että köyhyys ei poistu näillä keräyksillä eikä yhteiskunnan toimenpitein – ei silloin kun rikkaat olivat yksinvaltiaina, eikä porvarihallituksenkaan aikana – ehkä on tasoittunut hieman työväestön ollessa vallassa, esimerkiksi 1917 saatiin laki 8 h työpäivästä, minkä ansiosta pakkotyövoimana ollut tilaton ja ammattikuntiin kuulumaton väestö oli henkikirjoitusoikeutta vaaliessaan (ettei olisi irtolainen)  “suojelijan” työnjohdon ja palkkamaltin alainen – pitkään.

Meillä Suomessa elintaso on noussut, siitä mitä se oli entisajan isännillä ja heidän palkollisillaan, tai kaupungin porvareilla ja heidän palkollisillaan, huimasti – ja on sitä moniin maihin verrattuna vielä edelleenkin – mutta kannattaa olla ajoissa huolissaan.

Plussaakin voisi eri paikkakunnille siirryttäessä löytyä

Tuossa mainitsinkin jo ohimennen tämän Aktiivimalli nro. 4:n erään perusteorian, että entisaikaan oltiin pakkotyössä, ammattikunnan vanhin tai maistraatti jakoi työt tilausten perusteella ja maalla tilaton tai ammattia itsenäisesti harjoittamaton joutui hakemaan itselleen suojelijan (joka palkkasi hänet vuodeksi pestuuajan kerrallaan). Työttömyys muuten räjähti käsiin kun tuo suojelujärjestelmä ja passin tarve paikkakunnalta toiselle siirtymiseen purettiin … ja seurasi sitten nuo 1917 – 1918 tapahtumatkin ..

Voisi siitä ilmaisasumisesta ja pienestä puuhailusta eri laitoksissa pikkupalkalla toisaalta olla hyötyäkin, ja ainakin vanhuksista tulisi huolehdittua kun heillä olisi eri-ikäistä seuraa ja … Lisäksi kalliit osakehuoneistot tulisivat uusiokäyttöön kun vanhusväestö siirtyisi kodinomaisiin ja turvallisiin laitoksiin … iäkästä omaishoitajapuolisoaan nuorempien hoitoon.

 

Kommentit

  • Eino J. Pennanen

    jatko-osassa varmaankin pohdin, tai arv. lukija korjaa, että köyhät tuolla leirillä lisäisivät työvoimaa …
    mutta
    olisi epähienoa, ellei sitten tahtoisi vaikuttaa mielipiteisiin – tulonjakoa on vastaisuudessa varmasti pohdittava lisää – kun väestö maailmalla kasvaa ja esimerkiksi automaatio vähentää työtä entisestään – kansalaispalkka ja ay-liike voisi olla tuleva aihe? tai Aktiivimalli nro 5? ellei sitten jo tule ennenaikaisia uusia vaaleja ja Väyrysen virkamieshallitus sitä odotellessa?

Jätä kommentti

*