Vapaa sana – sanan vapaus

Vapaa sana painettuna

Sananvapaus ja mitä se on, on ollut tapetilla viime aikoina. Erityisesti Yleisradion uutistoiminta  ylimpien valtion orgaanien toimintaan liittyvässä taustoittamisessa on keskusteluttanut puolin jos toisin. Kaikkea ei ole tullut seurattua niin tarkoin, että pystyisi erottelemaan jyvät akanoista. Poliittinen muisti on sangen lyhyt, joten ohitan uutisten ja tapahtumien sisällön ja nostan esiin yksityisen kansalaisen ja eri organisaatioiden palveluksessa olevan henkilön roolin sananvapauden kentällä.

Pohdintaani saa korjata.

Tiedämme historiasta, että lehtiä ja painotuotteita sensuroitiin Suomessakin kuninkaitten ja keisarien hallinnon toimesta menneinä aikoina. Lehtiä lakkautettiin vielä sata vuotta sitten. Sama lehti, hieman eri nimellä, saattoi kuitenkin alkaa toimia varsin pian. Toiminta taitaa olla varsin yleistä vielä nykyisinkin jossakin päin maailmaa.        Kaukana eivät ole ajat, jolloin ”kiellettyjä” kirjoja poltettiin roviolla. Samoin Suomessakin poistettiin sotien jälkeen kirjastojen ja kauppojen hyllyistä eräät teokset – lähinnä Neuvostoliiton vastaiset ja fasistisiksi luetut.

 

Sananvapaus

Suomessa jokaisella kansalaisella on lähes oikeus saattaa ajatuksensa julkisuuteen erityisesti painotuotteena. Nykyisin yleinen sähköinen yksityishenkilön viestintä (sosiaalinen media) vastaa käsittääkseni tätä painotuotetta (some on videoita, äänitteitä, tekstiä ja kuvia, joten tässä joudutaan hieman yleistämään). Julkaisemista ei siis saa viranomainen tai mikään muukaan taho estää.

Viestin tai mielipiteen julkaiseminen sananvapauden perusolemuksen kannalta tapahtuu kansalaisen omaan lukuun, eli että hän maksaa itse kustannukset, mutta vastaa itse myös lainsäädäntöön otetusta jälkikäteisvalvonnan seurauksista, siitä että sanottu (kirjoitettu) on eri lakien ja hyvien tapojen mukainen jne. Ymmärtääkseni sananvapaus on näin ollen kansalaisoikeus ja luonnollisen henkilön eli kansalaisen oikeus.

Rajauksia

Jokainen tietää että sanomalehdet julkaisevat päätarkoituksenaan toimitettuja uutisia, joissa kerrotaan mitä kukin asiaan liittyvä henkilö tai taho on sanonut toimittajan kuvaamalla tavalla. Lehdet ja radio- sekä televisioyhtiöt, oikeushenkilöt, tuottavat vastaavasti erilaisia ohjelmia sanotulla tavalla. Tämän lisäksi lehdet julkaisevat lehdessään lukijan, siis kansalaisen, yksityisiä ja itse laatimiaan tekstejä mielipide- tai vierailijapalstoillaan. Toimitukset pidättävät kuitenkin pääsääntöisesti oikeuden lyhennellä tai muotoilla kirjoittajan tekstiä sopivaksi katsomillaan tavoilla. Lehden tai median asiana on ratkaista se, julkaisevatko he kansalaisen mielipiteen vai eivät. Lehden on alan käytäntöjen mukaan kuitenkin varattava lehden toimituksellisen aineiston kohteelle tai vastaavalle vastineoikeus eräissä tapauksissa.

 

Organisaatiot ja viestintäyhtiöt

Yritys on olemassa tiettyä toimintaa varten. Tämän liikeidean edistämisessä se käyttää viestintää kansalaisen tapaan mutta usein (vain) oman ammattialansa kysymyksissä ja näinollen eriytyneesti ja tietenkin oikeushenkilönä. Viranomainen julkisen vallan edustajana toteuttaa viestintää sille määrättyjen tehtävien mukaisella toimialueella.

Edellisestä ilmeneekin jo se, että sanomalehden tai vastaavan julkaistun tuotteen sisällöstä päättää kyseinen media, lehti tai televisioyhtiö tai vastaava. Yhtiöllä on siis palveluksessaan joukko kansalaisia, jotka toimivat yhdessä tuottaakseen sanotun lehden tai televisio-ohjelman sisällön, mutta he eivät ole yhdessä toimiessaan varsinaisesti rinnastettavissa kansalaiseen sellaisenaan, vaikka heistä jokaisella on kansalaisen kaikki oikeudet yksityishenkilöinä toimiessaan. Lehti tai media toimii yleensä myös mediatalonsa yhteiseksi hyväksi, eli tarkoituksenaan muun muassa tuottaa voittoa ja olla toiminnassaan jatkuvuutta edustava – lehti ilmestyy vuodesta toiseen.

Sananvapautta yksittäisellä toimittajalla on mediatalon sääntöjen ja toiminnan sallimissa rajoissa. Rajoja asettavat lisäksi, lainsäädännön puuttuessa, toimialan itsensä kehittämät säännöt, kuten hyvä lehtimiestapa ja Julkisen sanan neuvosto toimialan itse asettamana valvojanaan. Yhtäläisesti Yleisradiolla on omat valvontasääntönsä sen lisäksi mitä lainsäädännössä julkaisutoiminnalle on annettu rajoituksia (kuten rikoslaissa).

Jos siis Yleisradiosta joku on eronnut sananvapauden ristiriidan vuoksi, täytyisi pohtia, miten kyseinen henkilö on työsuhteensa ymmärtänyt. Loppupeleissähän painotuotteesta ja muustakin uutisoinnista on isäntä vastuussa – Yleisradion kyseessä ollen – eduskunta. Vastaava isännänvastuu toimii työpaikoilla työsuojelussa niin kuin kaikessa muussakin yritysmaailmassa – tottahan meistä jokainen työntekijäkin on osavastuussa tekemistensä osalta.            Tarkoitan tällä pohdinnallani lähinnä sitä, että lehden tai mediatalon linjan määrittää sen toiminnan tarkoitus ja yksittäinen toimittaja tuottaa tarkoitukseen sopivat uutiset ja aineiston.

 

Vaikuttaminen ja lobbaus

Lehden toimituksen on oltava siinä määrin ammattitaitoinen ja kyvykäs, että se kykenee tuottamaan aineiston itse. Valmiiksi mietittyjä viestejä ja lausumia sekä suunnitelmia varmasti toimitukseen pursuaa postiluukun täydeltä. Miten tämä nykyisin onnistuu, lehtitalojenkin väki on viilattu ja trimmattu minimiin, näkyy uutisten virheinä ja huomisen täydennyksinä, osittain siinäkin että          juttuja saattaa mennä läpi semminkin jos ne vastaavat omaa ajatusmaailmaa, mutta myös niin, että sanomalehdet ja vastaavat mediat muistuttavat valtakunnallisesti toisiaan kun suuret mediatalot julkaisevat lehtiä pitkin maata. (Lehti on tässä yleisesti esimerkiksi   yleisradio).

Tässä pohdinnassa jää muiden harkintaan sekin, painostettiinko yleisradiolaisia pääministerin henkilön taholta, niin mistähän siinä poliittisen muistin ulottumattomissa mahdettiin puhuakaan, vaiko ei. Muukin pohdinta tässä on yleistä laatua.

Tutkimukset ja analyysit

Postasin joskus kesällä, että silmäilin kesälomallani sananvapauden aiheista väitöskirjaa

SUOJATTU, SUVAITTU VAI SANKTIOITU

SANANVAPAUS?

Tuula Pere, 12.6.2015

Oikeushistoriallinen tutkimus 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallisen ja kulttuurillisen murroksen vaikutuksesta suomalaisen sananvapauden rajoihin joukkoviestinnässä

Tähän postaukseeni kirjoittama on täysin omaa tulkintaani, mutta innoittajana on tietenkin toiminut myös käsillä ollut tutkimus. Odotan, jos sellaista ei vielä ole, että vastaava tutkimus julkaistaisiin myös käsillä olevalta vuosikymmeneltä.

Kaikki tahot ovat pyrkineet vaikuttamaan kaikkeen menneinä vuosikymmeninä, joten markkinakilpailun kiristyessä saattaa olettaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen mitä erilaisimmilla sektoreilla ja toimialueilla – sananvapaus varmasti säilyy kuitenkin.


Teemakuva on YLE 90-vuotta -postaukseeni valmistettu, siinä lukee koristeellisilla kirjaimilla: LÄMPIMÄT ONNITTELUT MEILLE

Kommentit

Kommentointi on suljettu.