vapauden voitto – itsenäinen Suomi

Kuopiossa lakkiaispäivän perinne viedä ylioppilasruusu(ja) Sankaripuiston Haavoittunut sotilas -muistomerkille on hiipunut.

Muistan vielä ajan kun muistomerkin ympäristö suorastaan tulvi ruusuja, maljakoissa oli runsaasti kukkia. Takavuosina ei ole ollut yhtäkään, viime keväänä taisi sentään olla olla pari yksittäistä ruusua. No, lakkiaiskukat ovat kalliita uhrata, ja kun harvoin kukkia saa, niistä tahtoo varmasti huolehtia.

Artikkelikuvani on napattu 19.5.2019 juhlallisuuksien jälkeen.

Kuopion seurakuntien verkkosivulla kerrotaan: Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 kaupunkiseurakunta päätti ottaa Sankaripuiston luoteiskolkan isänmaan puolesta kaatuneiden ja surmansa saaneiden yhteiseksi hautasijaksi. Talvi- ja jatkosodan sankarivainajia, kentälle jääneitä sekä Kuopion pommituksissa kuolleita on siunattu Sankaripuistoon 639. Viimeinen sankarihautaus tapahtui vuonna 1961. Sankarihauta-alueen suunnitelman on laatinut arkkitehti Seppo Ruotsalainen ja muistopatsaan ”Haavoittunut sotilas” on tehnyt kuvanveistäjä Essi Renvall. kuopion seurakunnat.fi

Kaatuneitten muistopäivästä

Vuonna 2019 päivää vietettiin 19.5.

Aiemmin lippujuhlaa vietettiin 16.5., koska Suomen sisällissota päättyi 16.5.1918.

Suomen sotasurmat 1914 – 1922 -sivuston mukaan 36 640 sai surmansa kansalaissodassa.

Kansalaissota oli huomattavasti pienemmän kansakunnan lähes itse aikaansaama voimien mittely, aiheena tosin oli valtiojärjestys. Mukana sisällissodan kaatuneissa ovat myös valkoisten 5179 ja punaisten 27 038 määrät. Kaiketi saksalaisten joukkojen kaatuneet, tappiot yhteensä 360 kaatunutta, luetaan kaiketi em. valkoisten joukkojen tappioihin.

Saksalla oli ajettavanaan omat etunsa ensimmäiseen maailmansodan vuoksi. Siksi Saksa hyökkäsi Suomeen, jos kohta, hallituksen pyynnöstä. Heitä kiinnostivat Suomen luonnonvarat, ulkomaankauppa, sekä mahdollisuus hyökätä Suomesta Neuvosto-Venäjälle ja länsiliittoutuneita vastaan Kuolan niemimaalle. Suomi liittyi häviäjän puolelle, ja oli sinänsä mahdollinen taistelutanner liittouman sodassa.

Sodan jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö sotamarsalkka Carl Gustaf Mannerheim muutti toukokuun 16. päivän lippujuhlan viettoa. Hän teki merkittävän päätöksen, jolla hän pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä.

Käskyssään Mannerheim määräsi tilalle uuden muistopäivän, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina kaatuneitten muistopäivänä. Mannerheimin päiväskyssä todetaan, että kaatuneitten muistopäivää vietetään ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.

Toinen maailmansota oli keskusvaltojen aikaansaama. Ja siinä Suomen sodissa kaatuneita oli yhteensä vain 65 555.

Talvisodan hyökkääjä oli Neuvosto-Venäjä.  Jatko- ja Lapin sota yhteensä 65 076 kaatunutta, johon voidaan laskea vielä Lapin sodan jälkeiseltä ajalta v. 1945 479 henkeä, yhteensä 65 555.

Näihin lukuihin eivät sisälly mm. talvisodan ilmapommitusten 957, jatkosodan ilmapommitusten 939 ja partisaanihyökkäysten noin 190 siviiliuhria eivätkä kaikki ulkomaalaiset, teloitetut omat sotilaat eivätkä 1 400 vuoden 1945 jälkeen kuolleet ja sankarihautoihin haudatut.

Suomalaiset ovat aina ollet valmiita puolustamaan vapauttaan ja omaa kotimaataan.

Vapautta ja demokratiaa on puolustettava monin tavoin. Päivittäin kilpailemme kaupan ja liike-elämän alueella, tieteessä ja taiteessa ynnä muussa ympäröivän maailman kanssa. Jos toiminnat kriisiytyvät eikä diplomatia toimi, joudumme puolustamaan maatamme joskus asein. Siihenkin olemme tarvittaessa valmiit.

Jätä kommentti

*