nuorison väsymisestä ja huonovointisuudesta uutisoidaan nykyisin usein. Moni asia kirjoituksissa huolestuttaa. Hyvääkin kuuluu, eipä silti, kuten tuleekin.

Liikunta on vähentynyt monella. Urheilutunnitkin lienevät väistyneet, Koulumatka on lyhyt tai se taitetaan bussilla, kaiketi niin. Entisaikaan koulukyytejä ei ollut, joten talvella matka taitettiin hiihtäen ja kesällä jalan tai pyöräillen. Tätä tehdään toki nykyisinkin.

Pikaruokaa syödään kouluruoan sijaan – näitä kerrotaan. Kertyy ylipainoa tai ravintoaineitten puutetta, tai molempiakin. Ruokailutottumuksiin ohjaaminen on toki kotien asia ja kehittyy ajanoloon yksilön omien mielitekojen mukaan, mutta koulukin on asiaan osallinen. Kouluruoka taitaa kuitenkin olla ravitsevaa ja monipuolista, jos rahat hankintoihin riittävät.

Polkupyöriäkin vielä näkee katukuvassa ja pikkukulkijoita jalkaisin lähes itsensä kokoinen reppu selässä, joten toivoa vielä on.. Ja liikuntaharrastukset pulpahtavat pintaan yllätyksellisesti eri ikäkausina, mikä lisää toivonkipinää ihmiskunnan elpymisestä. Nukkumaanmenoajoistakin jälleen puhutaan ja kännykkäajoista myös.

Netti valvottaa ja myöhäiset tapaamiset. Vanhempana sitä liimautuu herkästi television ääreen ja silmäilee netistä jos mitäkin. Valvominen väsyttää. Säännöllinen vuorokausirytmi lienee parhaita vireyden ylläpitäjiä. Vitamiinit ja ruoka pitävät tietysti tiellä – nekin voinee ajoittaa säännöllisiksi, kuten vaikka entisajan maalaistaloissa: aamiainen, puolinen ja illallinen. Ehkä vauraimmissa taloissa nautittiin myös välipalana kahvit, kuten nykyisinkin työpaikoilla on kahvitunnit ja ruokatunti puolen päivän tienoilla.

Poimin päivänä muutamana ajatuksen joltakin nettisivulta, että ”On alettu pitää normaalina sitä, että jo 16-vuotiaat ovat todella väsyneitä” – Asiantuntijat kertovat, mitä lukiolaisten laskeneelle hyvinvoinnille pitäisi tehdä. Julkaistu YLE 13.01.2022  Muista nyt enää, mitä tuossa jutussa kerrottiin, mutta jotain kannattaa tietenkin tehdä.