Venäjän sortovallan muisto hiipuu

Aina kun kuulen kirkonkellojen juhlallisen kumun, siinä on juhlan tuntu. Muistelen yhtäältä idästä päin kulkeutuneen uskonnon kirkon kellojen soidessa Suomen itsenäisyyden perusjuonteeseen johtaneita venäläisen hallinnon sortovuosia, ja toisaalta: Ruotsin pakkohallintovaltaa läntisen taustan omaavien kirkon kellojen soidessa – tosin entistä harvemmin kuin tuota juhlan tunnetta.

Kun nyt itäisen ja selkeästi venäläisen taustan omaavan uskontokunnan johtohahmo siirtyy Kuopiosta Helsinkiin, mielikuvat sortovallan ajasta varmaankin alkavat yhteiskunnassa hiipua, samalla kun myös uskontokuntien jäsenmäärä entisestään pienenee. (Lieneekin jo jopa aika ryhtyä purkamaan itäisen kulttuurin metsänreunojen saunamökkejä ja läntisen uskonnon kirkkohalleja – ottaa rakennuspaikat kaupungeissa tuottavaan käyttöön? Suunnitelmista ja tavoitteista kaikki tietenkin alkaa.)

Ilmeisesti samalla on myös aika panna toimeen Euroopan neuvoston vuonna 2007 antama parlamentaarisen yleiskokouksen suositus nro 1804 ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet”. Siinä EN totesi kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja.

Suomessa kirkkojen valtiollinen olemus poistuu toki itsestään, mutta vanhahtavat kirkkolait kannattaa kumota ja muuttaa uskontokunnat esimerkiksi yhdistyksiksi. – Pieni alkuaskel on poistaa uskontoon perustuvat sotilasvalat ja kenttähartaudet puolustusvoimien käytöstä – Jumala poistui jo oikeussaleista, kuten uutisoitiin, kun todistajan valan antamisesta luovuttiin, joten askel kerrallaan samanarvoisuus ja yksimielinen armeijakin siitä kehkeytyy.

Keskustelua käydään siitä, onko uskonnonvapaus vapaus uskoa ja harjoittaa uskoaan julkisesti, vai vapaus olla uskomatta ja osallistumatta toimintaan. Modernissa yhteiskunnassa seikoilla on sinänsä enää vähäinen merkitys. Tärkeintä kuitenkin lienee keskustelua käyville oikeastaan se, kuka maksaa esimerkiksi koulujen uskonnon opetuksen, tai että sitä tarjotaan saajalleen ilmaiseksi kunnan tai valtion varoin.

Sekularismi tarkoittaa netin mukaan irrottautumista uskonnosta. Kotimaa-lehdessä eläkkeellä oleva professori Juha Seppo pohti laajasti 22.6.16 (Jussi Rytkösen uutisen mukaan), että ”Eurosekularistien ei pidä yksin sanella uskonnonvapauden sisältöä”. Samoja näkemyksiä on esitetty myös SS:n mielipidepalstalla.

(no, tuo purkuajatus oli jutun juuren suurentelua – mutta mielikuvahan se on sekin kun omaisuudensuojaa ei rikota tai rötöstellä muullakaan tavoin.)

Mielestäni kansallinen yhteenkuuluvuus lujittuu entisestään, kun Suomi erottaa kirkkokunnat valtiosta. Kirkkojen julkisoikeudellisen yhteisön asema puretaan. Toisen jutun aihe on poistaa samalla Suomen lipusta risti-kuvio esimerkiksi sinistä osaa yksinkertaistamalla. Suomen 100-vuotisjuhla on hyvä rajapyykki menneen ja tulevan kohdalla.

 

Jätä kommentti

*