VI, kokkojen jälkeen, matkalla

Suomalaiset ovat vapaa kansa. Väinö ja Lemminkäinen näin tuumivat ja  Aino on samaa mieltä. Isovanhempien tarinoissa veronkantajat poljettiin suohon ja jatkettiin matkaa pimeän suuntaan.

Talvisin tuulet olivat kovia ja kylmiä, kesällä lämpimät, kertovat edellä kulkevien viestit. Kaiken aikaa väkeä siirtyy yhä kauemmas. Kuukaan ei oikeastaan enää muista, kuinka elettiin aiemmin.

Tiedustelijoita tulee yhä kauempaa. Kertovat, minne kannattaa jatkaa.

Edeltä ehtineet raivaavat tietä ja rakentelevat kyliä. Kaikenlaista vaihdetaan. Retkikuntia palaa myös entisiltä elomailta, suvun mailta. Kansa vaurastuu ja osa jää aina paikoilleen. Teemme linnakyliä ja linnavuoria. Mennään aina sinne, missä muita ei ole.

Mammutit kuljettavat tavaroita. Polkevat tarvittaessa vihamiehet allensa. sotatantereilla. Sodista nyt voine puhua, muutamia kulkijoita vaan, ja lastuja virralla.

Jätä kommentti

*