Yhteinen armeijamme – 2030 naisetkin mukaan

Olisiko kasarmien sulkemisilta voitu välttyä?

Moni perinteinen varuskuntapaikkakunta oli asiasta pahoillaan miesikäluokkien pienennyttyä. Kyllä, jos asevelvollisuuden piiriin luetaan myös naiset. Eikö vain? Asia oli  päivän puheenaiheita jo 2018, joten

jatketaanpa pohdintaa.

Tasa-arvo on ollut yksi katsantokulma ja velvollisuuksien jakaminen toinen. Miesten opinnot viivästyvät vuodella varusmiesajan vuoksi. Vastaavasti miehet saavat uralla etenemisessä usein hyväksi luettavaa johtajakokemusta puolustusvoimista varusmiesajaltaan  jo varsin nuorena. Kuntokin kasvaa ja joukkohenki sekä verkostot.

Sama palveluskokemusten hyväksi luettavuus on tietenkin myös vapaaehtoisina naisina asevelvollisuuden suorittaneilla. Naisten palkkaukseen (naisen euro sanotaan olevan kahdeksankymmentä senttiä) vaikuttaa asevelvollisuutta enemmän kuitenkin äitiysvapaat, joista palkitaan oikeastaan vain äitienpäivänä. Naisen urallaan eteneminen hidastuu siis ainakin äitiysvapaiden verran. Äidiksi tullaan nykyisin entistä vanhempana, joten puntit ovat jokseenkin tasoittuneet.

Yhteinen velvollisuus ja se, että naisetkin kykenevät puolustamaan maataan yhtä monipuolisin keinoin ja välinein kuin miehet, on yksi katsantokulma, ja ehkäpä vakuuttavin.

Tiedetään maita, joissa sekä mies että nainen ovat asevelvolliset (mikä termi kussakin valtiossa onkaan käytössä). Maata puolustetaan yhteisvoimin jokaisen tietotaidot hyödyntäen. Näinhän se menee.

 

Armeijan voisi käydä jo hyvin nuorena – paras ikä ehkä olisi esikurssi jo 14 vuotiaana, mutta ilmeisesti kansainväliset lapsisotilasartiklat tuota rajoittavat. Yhteisvalmennuksesta olisi nuoruudessa ilmeinen hyöty – samoin kuin on havaittu partiolaisuuden olevan elämyksineen antoisan koko elämän varrella – (Kerran partiolainen – aina partiolainen).

 

Asevelvollisuuslakiin joudutaan tekemään lisäyksiä ja pohtimaan uusia käsitteitä;

  • miten äitiys muuttaa, tai muuttaako, asevelvollisuutta;
  • kuka myöntää asevelvolliselle lapsentekoluvan (ettei lapsen synnyttämistä koeta asevelvollisuuden pakoiluna);
  • miten lastenhoito järjestetään armeijapalveluksen aikana;
  • missä on varuskunnan seimi;
  • miten kustannukset jaetaan;
  • miten isyysvapaa järjestetään ja isän vastuut
  • jne.

Mielenkiintoinen aihe,

kannattaa kuitenkin pohtia lisää, jotta koko kansan voimavarat ovat kriisin sattuessa joustavasti käytössä – suomalaiset tahtovat tulevinakin vuosisatoina puolustaa toisiaan ja isänmaataan – ettenkö sanoisi – kotimaataan!

Kommentit

  • katkero

    “Kuka myöntää asevelvolliselle lapsentekoluvan” Kukas sen nykyään myöntää miespuoliselle asevelvolliselle? Ai niin, eiväthän isät osallistu lastensa hoitoon muutenkaan niin ei sellaista tarvitse isille myöntää… ?

    • Eino J. Pennanen

      kiitos kommentista;
      kysymys todella on tuo; että saisiko nuori nainen hankkia lapsen ennen armeijan käyntiään (jos naiset olisivat tasaveroisesti miesten kanssa asevelvolliset). Sitä varmasti jouduttaisiin pohtimaan, voidaanko lykkäystä myöntää – vai saako kukin naissukupuolinen päättää lykkäyksestä itse, ja montako kertaa peräkkäin?

      sotilasjutut juontuvat jo 1920-luvulta. Osassa on opetuksia, eräät ovat asevelihuumorilla höystettyjä. Eräässä näistä sotamies anoo lomaa synnytykseen osallistumista varten. Komppanian päällikkö hylkää anomuksen todeten: eihän teitä siellä enää tarvita, tehän olette jo osanne tehnyt. Nykyisät ovat monessa mukana; jos kohta, paljon on myös yksinhuoltajiakin – taitaapa olla jo lähes puolet väestöstä sinkkuja.

Jätä kommentti

*