Yhteinen vastuu – yksityiset voitot

talousympäristö - yhteisvastuu?

On mukava laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Mieli rauhoittuu, mutta listoja on paljon liikkeellä: Mikä niistä on tärkein? Kallaveden muoviroska? Pankkituet? Itämeren saasteet? Kehitysmaat? Köyhät? Väestöräjähdys – muuttoliike? Tyttölapset?  Maailman naiset? Syrjäytyvät nuoret? Teollisuuden päästöt? Ilmaston lämpeneminen? Arktinen alue? Aavikon metsittäminen? Puijon suojelu?

Pankkien tukemiseen haettiin Kreikassa valtioiden rahaa – piti sanomani, että valtion tukemiseen, mutta käytännössä pankkien. Nyt komissaarit kiertävät puhumassa, että valtion velat on saatettava yhteisvastuun piiriin. Mihin nämä velat menevät? Ilmeisesti pääosa siihen, mitä yksityisestä yritystoiminnasta jää perimättä tai tuloa jakamatta kansan hyväksi – koulutus – liikenne – sairauksien hoito – kulttuuri – luonnonsuojelu – kehitysmaiden tuki – yrityselämän piilotuet (?) jne.

Eräs plogisti kertoi kotikylänsä patruunasta – yrityksestä –  joka työllisti koko kylän. Laajensin ajatusta ja muistelin kirjoja, että vielä 1930-luvulla Suomessa oli tällaisia sosiaalisen vastuun yrityksiä jotka rakensivat kylän asunnot, kaupan, koulun, muut palvelut ja työllistivät väestön – nyt ei ole enää. Vastuu on kansalaisilla mutta voitot ovat yrityksen.

Kun yritys valmistaa meille kulutettavaa, toki osavastuu saastumisesta ynnä muusta on meillä kuluttajilla – me valitsemme äänestämällä jaloillamme – saamme toivottavasti hyvän palkan, elintaso nousee yrittäjäyhteisön rinnalla – ehkä itsekin omistamme osakkeita tästä ja muista yhtiöistä. Muovirakeet ja jakeet johtuvat vesiin paljolti meidän kuluttajien toimesta – ilma saastuu toki hiilivoimaloista ilmeisesti eniten – käytämme sähköä itsekin, mutta eniten ilmeisesti teollisuus.

Kun edellä mainitsin yksityiset voitot, toki tappiotkin ovat yksityisiä – tosin palkkaturva, maksamattomat velat, Talvivaaran ympäristön siivouksen kaltaiset, jäävät toisten harteille … nekin?

Jos ympäristöystävällisyys – ja erityisesti elinkeinoelämän rahoitusvastuu – lisätään yritystoiminnan rasitteeksi, kuka silloin kestää – tai – ovatko kaikki kulut sisällytetyt yritystoiminnan ja nykyisen talousjärjestelmämme harteille, niille kuuluvana? Miten kansalainen olisi vastuussa pankkien tai tehtaitten toiminnasta tai toisen valtion köyhistä tai … ? Sitä sopii miettiä.

Yhteisvastuu ennen vai jälkeen kuluttamisen? kas siinä pulma – suunniteltu vastuu vai jälkikäteisvastuu – vastuu tuotannon suunnasta – vältän tässä taloustermejä mitkä viittaavat kollektiiviseen vastuuseen ja yksilön itsensä tekemiin ratkaisuihin yhteiskunnan mämä salliessa (tuo talousväen piirissä ilmeisesti eniten käsissä kulunut Pääoma-teos selittää kaikentyylisille talousmalleille käsitteistöä).

Veroina maksettu tuki eri kohteisiin riittää – lisäkolehteihin ei pienituloisen tohdi ryhtyä. Kehitsapua ja vastaavaa tuotetaan jo nyt, eikä sillä suurempaa hyötyä itse ongelmaan monen asiantuntijankin mielestä ilmeisesti ole – itse on yritettävä (yksilönä ja kansana – ken itsensä kansaksi kokee).

Jätä kommentti

*