Yhteiskunta vetäytyy (kuoreensa)

Väen väheneminen maaseudulta voimistui 1960-luvulla. Tuo aika oli myös ylituotannon – voivuorien ja pakettipeltojen – aikaa. Työn perässä muutettiin maailmalle, paljolti Ruotsiin. Yhteiskunnan palvelut alkoivat kehittyä hyvinvointiyhteiskunnaksi oikeastaan kaupunkiin muuttoaallon aikoihin. Maaseutu ja kuntataajamat hiljenevät – kuntaliitoksissa niin valtion kuin kunnan palvelupisteet, virastot, hiipuvat tai jopa häipyvät – tai oikeastaan ne siirtyvät enenevässä määrin nettiin. Tiet huononevat syrjäkylillä sitä mukaa kun julkinen liikenne ja kyläkaupat sieltä hiipuvat asukkaiden muuton myötä. Kutsun tätä palvelujen hiipumisilmiötä yhteiskunnan vetäytymiseksi.

Viime aikoina on niin naapuriblogeissa kuin muuallakin puhuttu pienten taajamien ja kuntien asukasmääriin suhteutettujen palvelujen vähenemisestä (esimerkiksi osuuskauppojen ja -pankkien konttoreitten sulkemisesta maakunnan reuna-alueilla).  Nehän perustettiin enimmäkseen maaseutukuntiin pieninä kyläkauppoina ja -kassoina ennen kuin ne liittyivät kirkonkylän pankkeihin tai kauppoihin ja myöhemmin yhä suurempiin yksiköihin. Pikkukauppojen ja -pankkien isännistö on aikoinaan todennut viisaasti, että pieninä itsenäisinä yksikköinä pankit ja kaupat eivät kannata. Samoin on todennut posti ja suurkunnat – palvelupiste muutamalle asiakkaalle on kallis.

No, postin palvelut ja eräiden pankkien rahannostopalvelut ovat nykyisin varsin hyvin kaupoissa ja kioskeissa… Ensimmäinen palkkani maksettiin osuuskaupan kassaan (nykyiseen S-pankkiin) ja opintolainani ajoilta shekkivihkoni on ollut osuuspankista – jos kohta nykyisin puhutaan pankkikortista. Postissa asioin harvakseen, mutta kyläpostit ja -kaupat olivat myös sosiaalisen verkoston tapaamispisteitä, mikä sekin puuha on osaltaan siirtynyt nettiin – sosiaaliseen mediaan, someen.

Kotikyläni osuuskassa oli alkuaan toiminut harrastelijavoimin, talkoilla ja maallikon hoitamana ja ollut avoinna silloin tällöin tai toisinaan. Pieniähän ne rahan liikkeet olivat noina alkuaikoina olleet – samoin kuin yhteiskunnan palvelutkin ja ostokset kaupoista muutenkin. Kuinkahan tuo pelittäisi sivutoimisena ja harrastepohjaisena pienillä kylillä osuuskassa nykyisin? Tuskinpa kukaan tuohon puuhaan sinänsä lähtisi sivutoimisesti? Ikä- ja muillekin syrjäseutujen ihmisille ulisi markkinoida digipalvelukoulutusta ja etäpäätteitä – jos kohta, laskuthan voi edelleen maksaa laittamalla ne kuoressa pankkiinsa. Mutta, mistä repiä tuohta, kun selvää rahaa kuitenkin vielä tarvitaan silloin tällöin ja kauppojakaan ei juuri lähiseudulla maalla ole? Joskus aikoinaan posti toi rahaakin, mutta miten lienee nyt kun Postipankkia ei enää ole?

Yhteiskuntaa on joskus verrattu ihmiskehoon, missä verisuonet kuljettava tarvittavat ravinteet ja pankit olivat (rauhasia) elimiä, jotka tuottavat elinvoimaa, mitä yhteiskunnan sydän pumppaa kaikkialle kehoon. Sanotaan että pakkasella ensimmäisenä lakkaa ääreisverenkierto, kun elimistö pyrkii säilyttämään ”tärkeät” elimensä ja toimintonsa. Jos tuo maaseutu ja sen elinolot ovat tuota pintaverenkiertoa, niin maa- ja metsätalouden tärkeää tuotantoa – sitä mistä Suomi vieläkin pääasiassa elää – lukuun ottamatta yhteiskunta on vetäytynyt ja vetäytymässä maaseudulta kaupunkeihin. Maaseutu on koneellistunut ja työväki metsissä kaupunkilaistunut – marjanpoimijatkin tulevat jo ulkomailta saakka.

Hyvää vaiko huonoa, jää jokaisen pohdittavaksi.

Taidekuva_ASu_1310929440398_fTaidekuva_ASu_laudat_1289606290853_f

Hyvää Joulua 2016!

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos eri puolia ansiokkaasti valottavasta kirjoituksesta.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos kiittämästä!

      Hieman suppea tuo esitykseni kuitenkin on. Tarkoitukseni on taustoittaa kevyesti yhteiskunnan murrosta – niin, postin, valtion tai kuntien, osuuskaupan ja -pankin konttoreiden vähentämiskommentteja.

      Sinänsä päivälehden mielipiteessäni takavuosina kommentoin PeeÄssän Kaavin myymälän lakkauttamista monen muun kanssa samoin toivein, toivoen sen säilyvän.

      Muistaakseni otin jutun talteen, minkä mukaan kaavilaiset saivat toimeliaan yksityisyrittäjän ja osuuskauppa muistaakseni lahjoitti yritykselle marketin entiset toimitilat. Kuinka kauppa Kaavilla käynee nykyisin, täytyy poiketa kesemmällä katsomassa.

      T: Eino J.

  • Eino J. Pennanen

    Ikä- ja muillekin syrjäseutujen ihmisille ulisi markkinoida digipalvelukoulutusta ja etäpäätteitä …

    – – Aihetta on jalostettu Lukijan Sanomissa esimerkiksi 19.12017

    (avata saa 5 juttua maksutta … joten linkki on ainoastaan ao. palstalle)
    savonsanomat.fi/mielipide/ linkki

  • Eino J. Pennanen

    Mukava näkökulma on myös päivälehdessä 22.1.2017 julkaistussa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenen kirjoituksessa.

    – kirjoitin päivälehden mielipiteessä lähiruuasta jo vuosia sitten, joten valitsen hyllyiltä paikallisia (Kuopion lähiseuduilta) olevia tuotteita; näissä vertailuissa ketjujen omat tuotteet jäävät pääasiassa ostamatta, eli tämä halpuutus hyödyntämättä, sillä valmistaja jää monesti niistä pakkauksista selvittämättä (teksti on pienellä tai se viittaa – yleensä onneksemme – kotimaiseen tuotteeseen.

    – En ole käynyt ulkomaisten ketjujenkaupoissa ruokaa (muutakaan) ostamassa, ja ostan aina Valion tuotteita maito- tai juusto hyllystä, (suosittelen näissäkin valinnoissa perinteistä suomalaista).

    – Asiakashan se päättää ja äänestää, mitä Suomessa suositaan. Halvat lähivihannekset, perunat ja (jos on tarjous) leivät ovat paikallisillakin tuottajilla maistuvia.

    – Ostokseni ovat vähäisiä, joten kulutuksen ohjaamiseen niistä on vain vähäinen vaikutus, mutta periaate lienee oikea.

    – Ulkomaisten ketjujen leviäminen Suomeen kannattaa estää valinnoillaan – voitot valuvat maasta ulos – ja pitemmän päälle – hinnat nousevat kuitenkin sen jälkeen kun suomalainen tuotanto ja kaupat on ajettu alas!

  • Eino J. Pennanen

    23.1.2017 on päivälehdessä iso artikkeli sivuteiden huonosta talviaurauksen mahdollisuudesta. Syrjätiet hiipuvat, ja jos rahaa on vähän, jää tienpito vähemmälle.

Jätä kommentti

*