Yksin – huonossa seurassa?

Terveenä pysyäkseen on rajoitettava tapaamisia.

Maskia on käytettävä ja käsiä pestävä, toimittava muutoinkin alueellisten turvallisuusohjeitten mukaan. Tuttuahan tämä jo on, kun koronapandemia on valinnut meitä jo vuoden päivät.

Välillä epidemia on laantunut rajoitusten myötä, ja kun on höllätty, alkanut taas kiihtyä. Sairastuneita ja menehtyneitten lukuja seurataan päivittäin.

Yksinäisyys kuormittaa ja syrjäytymistä on varottava.

Näinhän se on. Koulupudokkaita ja vastaavia syrjäytyneiksi luettavia on median mukaan runsaasti, enenevässä määrin kaiketi. Torjuntatoimiin on ryhdytty, mutta pandemia on hidastanut kehitystoimia, näin luulen. Moni on joutunut olemaan yksin, sinkkuja kun on tilastojen mukaan runsaasti. No, ainahan voi surffailla netissä ja soitella tutuille, lukea kirjoja, katsoa televisiosta elokuvia ja seurata etänä muutakin kulttuuria. Voi niin.

Sanat matkaoppaina -kirjassa on aforismeja

Eräs niistä on jokseenkin, että Jos ei saa vaivatta kulumaan sunnuntain iltapäivää yksin, tuntee olevansa huonossa seurassa. (sanonnan saa korjata, kun on ulkomuistista poimittu)

Saattaa se olla näinkin, että yksinolo todella rasittaa meitä enemmän kuin ryhmässä ja kotoisessa laumassa oleilu. Perhekin saattaa alkaa ahdistamaan kun jatkuvasti ollaan koolla. Monet riidathan ja avioerot käynnistyvät kesäloman aikana, sanottiin takavuosina. Nyt siis näillekin on tilaisuus puhjeta keskellä arkea. Enimmät perheet tulevat kyllä toimeen vuosikymmeniä, aviopuolisot ovat aviossa onnellisia ja lapset tyytyväisiä, käyvät aikuisina jopa kylässä tai peräti huoltavat vanhempiaan heidän vanhettuaan. Näitäkin tapauksia on.

Pandemia on selätettävä

Kaikenlaista riesaa pandemian torjunnasta tietenkin on. Pälyiltävä kaiken aikaa että turvavälit säilyvät, että maski on tiivis ja kotona on ruokaa pahanpäivän varalle jne. Hyviä puolia karanteenissa saattaa myös olla; saa ehkä lukea tai etätyöskennellä asioita, mihin olisi muuten aikaa vain sadepäivinä. Ja aikaa perheelle, kun kaikki ovat kotona ja saa puuhailla mitä on aina toivonut lasten kanssa tekevänsä – he kun pyrähtävät kohta kehdosta noustuaan koulujen kautta maailmalle.

Usein sanotaan, että voi olla yksin jopa väkijoukossa. Ehkä muukalaisten keskellä ja tuppisuiseen kulttuuriin kuuluvana, mutta ehkä muutenkin, kiireisenä.

Yksinäisyyttä näyttää olevan monta eri sorttia, joten yksin oleiluun kannattaa valmentaa pienestä pitäen, aivan samoin kuin seuranpidon etikettiinkin, tai työpaikan käyttäytymisnormistoon – nyt se kantaisi hedelmää!

Jätä kommentti

*