yliopistot luovuttivat jo – suomi hiipuu

Suomi yliopistokieli kun valtio maksaa!

Yhteisötoimittaja Helka Shecter pohti yliopistojen suomen kielen säilyttämisen tärkeyttä myös väitöskirjojen kielenä (SS Nimellä 24.3.2019). Näin tulisi olla. Suomen kielen asema on saavutus.

Aitosuomalaiset pyrkivät pitämään kielipolitiikkaa esillä enenevässä määrin 1930-luvulla. Vuonna 1937 ratkaistiin lopullisesti kysymys Helsingin yliopiston opetuskielestä suomen hyväksi.

Yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on suomi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. (29.6.2012/414) Tiettyihin korkeakoulujen tiedekuntiin, esimerkiksi lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen, on ruotsin kieltä osaavilla omat kiintiönsä, joita perustellaan sillä, että kielilain kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tulee maassa kouluttaa tietty määrä ruotsin kielen taitoisia. Laissa (2009/558) säädetä (2:10 §) vieraskielisen koulutuksen maksuista. 2:11,2 §.

Netissä kerrotaan, että 1700-luvun alussa alkoi orastaa fennofiliaksi kutsuttu suomalaisuusliike. Turun akatemiassa H. G. Porthan määritteli suomalaisuuden kielen perusteella. Matti Klingen mukaan Porthan katsoi, että Suomessa oli kaksi kansakuntaa: ”barbaarimetsäläiset ja sivistyneemmän rannikkoseudun väestö”, kun taas Juha Manninen katsoo, että Porthanin käyttämä ilmaus quasi nationes (”ikään kuin kansakuntia”) ei tue tätä tulkintaa.

Toisaalta,

Euroopan komission asettama tavoite on, että jokainen kansalainen pystyisi viestimään vähintään kahdella vieraalla kielellä oman äidinkielensä lisäksi.  (Special Eurobarometer 243: ”Europeans and their languages”). Niinpä yliopisto voi päättää muun kielen kuin suomen tai ruotsin kielen käyttämisestä opetus- ja tutkintokielenään.

Kuitenkin

Maallikon näkemyksen mukaan suomalaisen yliopiston tutkintokielenä on oltava suomi ainakin silloin, kun Suomi maksaa opiskelijalle ilmaisen koulutuksen. Yliopistolain mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus ja opiskelijoiden valintaan liittyvät valintakokeet ovat opiskelijalle maksuttomia – siis suomi lähes aina.


Niin, jatkan aiemmin pohtimaani, että moni professorit ja tohtorit julkaisevat myös suomenkielellä; eräs äskettäin silmäilemäni esimerkki oli tasa-arvokeskusteluun tuotu näkökulma. Kerron siitä myöhemmin.

Huolestunut täytyy olla siitä, että yliopistoissa suomenkieli hiipuu, jää toisarvoiseen asemaan. Vaikuttavuutta voi tietenkin hakea ja lisätä sillä, että kääntää ja julkaisee suomenkielisen väitöskirjansa toisella kielellä, esim. englanniksi. Eikö vain – tämähän on sitä komission tarkoittaman taidon osoittamista. (Kuinka laajaa suomesta luopuminen yliopistoissa jo on, jää tilastoiden osoitettavaksi, tässä on innostuttu verkkotoimittajan tietämyksen myötä, ja siitä mitä mediassa yleisesti kerrotaan – voisi olla väitöskirjatutkimuksen aihe?)

Agricolan ja suomenkielen päivänä 2019 

Eino J.

maallikkona

Savon Sanomien toimituksen muotoilema tiivistelmä julkaistiin Lukijan Sanomissa äskettäin.

 

Kommentit

Jätä kommentti

*