Muikut ja murokkaat

Syksyisen mieliruokani perustarpeiksi tarvitaan neljä murokasta ja noin 12 kpl muikkuja.  Vaimo syö muikut ja minä pikkusiiat, joita myös murokkaiksi kutsutaan. Hyppysellinen suolaa, julmetun iso sipuli, vettä sen verran että juuri kevyesti siikaiset kiehuessa kastuvat ja lopuksi köntti voita. Kun siiat alkavat “irvistellä” pudotetaan muikut sekaan ja muutama minuutti haudutellaan ja se on siinä. Joukkoon […]

Lue lisää

Vetoketju, nappi vai neppari?

Pari päivää sitten otettuani kesän jäljiltä käyttöön talvipalttoon, sen vetoketju jäi jumiin ja kuin ollakaan, aikani sitä revittyäni onnistuin irrottamaan vetskarista pari hammasta. Kaappini tursuavat ehjiä, hyviä ja laadukkaita vaatteita, paitsi miltei jokaisessa on yksi ja sama ongelma, viallinen vetoketju. Eikö maailmassa (Suomessakaan) osata tehdä vetoketjuja kestämään käytössä yhtä kauan kuin koko muu vaate? Onko […]

Lue lisää

Teerenpeliä

Metsästystä on tällä foorumilla käsitelty vähän. Liekö syynä se, ettei kirjoittavia metsästäjiä ole, vai ettei keksi mitä metsästämisestä kirjoittaisi? Onko aihe arka, helposti me metsästäjät saamme harrastuksestamme kriittistä palautetta. Siilinjärven susijahdista oli sentään lehdessä juttu ja pääsi ihan telkkariinkin. Moitteita en nähnyt, vaikka pihoilla pyörinyttä kilttiä susihukkasta jahdattiin korviin asti aseistautuneen, julman poliisi- ja metsästäjäjoukon […]

Lue lisää

Elämän sain soimaan!

Elämän sain soimaan on Aarno Ranisen sävellys ja huomisen, lauantain Sulasolin Etelä-Savon piirin kuorojen viihdekonsertin nimi Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä. Toivon mukaan sali täytyy kuorolaulajien lisäksi muistakin musiikin ystävistä. Kuoroja taitaa olla mukana 7–8 ja niissä laulajia pitkälle toista sataa. Olen saanut ilokseni laulaa Pieksämäen Mieslaulajissa vuoden vaihteesta alkaen. Kerran viikossa “ukkoköörimme” kokoontuu harjoituksiin Harjun koululle. […]

Lue lisää

Miksi julkaistaan?

  Perjantain lehdessä Marko Ahonen kertoi mahtavasta erouutisesta, jota on perkattu eri medioissa kovasikin, mielenkiintoista. Lauantaina jatkui sama tahti, nyt erovuorossa Satu ja Antti, voi perhana. Lehdet ovat kai ostaneet kovaan hintaan yksinoikeudella tai oikeudetta asianosaisten tarinat, joko eronneilta itseltään tai heidän lähipiiriltään ja repostelevat draamaa sitten koko kansan ihailtavaksi ja kuultavaksi. Kuka ja ketkä […]

Lue lisää

Mies ja ase

Joku sanoisi tylsäksi touhuksi, kun ei malttaisi millään olla hiljaa ja paikallaan niin pitkää aikaa; yksi näkökulma tuokin, riippuu istujasta ja istumisen tarkoituksesta. Tarvoin kuuden maissa lauantai aamuna suon yli passipaikalleni. Hengityksen tasaannuttua ja vartin verran havaintoja tehtyäni, huomasin vajaan sadan metrin päässä kököttämässä toisenkin erämiehen. Samalla asialla oltiin. Iloksemme on todettu riistakantojen olevan monin […]

Lue lisää

Tuhlausta

Helka Shekterin tekstissä sunnuntain lehdessä puhuttiin ruoan tuhlaamisesta. Mitä on liikaa, vaikka sitten ruokaa, se heitetään ylimääräisenä hukkaan. Ei hyvä! Sama on vaatteiden, jopa ajan suhteen, oletko tullut miettineeksi, miten tuhlaat omaa (jouto)aikaasi? Ymmärrän lapsiperhettä, jos siellä joskus jää ruokaa lautaselle ja joku annos tai ruoan loppu  pääsee vanhenemaan, jääkaappi on täynnä tavaraa ja aina […]

Lue lisää

Minun kirkkoni

Tiesitkö Minun kirkkoni olevan marraskuussa olevien seurakuntavaalien teema tai niiden otsikko. Herättääkö tämä lappunen sinussa minkäänlaisia tuntoja tai mielenkiintoa kyseisiin vaaleihin tai yleensä seurakunnan toimintaan? Minun seurakuntani vt. kirkkoherroineen(-rouvineen) oli jalkautunut Pieksämäen torille syysmarkkinoille. Sain srk:n teltalta ja itseltään khr:lta tämän tiedotteen tai mainoksen, jonka luin vasta täällä kotona ryppyisenä löydettyni sen ajohaalarini taskusta.Tämänkö pitäisi […]

Lue lisää

Näytön paikkako?

Lähipäivinä on arvailtu eri-ikäisten ja kuntoisten kuljettajien ajokuntoja. Onko auton ratin tai moottoripyörän ohjaustangon takana viihtyminen jokin “näytön paikka”? Täytän parin viikon päästä 66 vuotta. Töistä vapaassa tilassa olen ollut jo viitisen vuotta, siitä työkyvyttömyyseläkkeellä neljä vuotta. Olen pelännyt joskus nuoremmankin kyydissä! Vahdin lapsia aidatulla pihalla melko luotettavasti muutaman tunnin kerrallaan, vaikka en ole edes […]

Lue lisää

Olen ikävä ihminen

Iski syksyinen mielipaha, huolimatta siitä, että minulla on upeat harrastukset ja terveyskin on olosuhteisiin nähden hyvä. Likaan muun muassa omaa pesääni, kuten sanonta kuuluu, haukun ja arvostelen omiani. Esimerkiksi otan metsästäjät ja kalastajat. Heitä parjaan tälläkin palstalla, jos en viikottain, niin ainakin kuukausittain. Olen innokas sekä metsäställe että kalaan. Miksi meitä/heitä arvostelen, syitä on monia […]

Lue lisää

Tärähtäneet

Viimeisin metsästysaiheinen postaukseni kiinnosti lukijoita, joten tässä jatkoa edelliseen tuherrukseeni. Meitä ase kainalossa kairoja ja ryteiköitä kiertäviä ja kannon päässä passissa nököttäviä “tärähtäneitä” on Savossakin sentään melkoisesti, asiasta kirjoittavia vähän, emmekö uskalla tuoda harrastustamme julki kritiikin pelossa? Tärähtäneet otsikko johtuu epäselvästä kuvasta. Kuvanoton aikaan kameroissa ei ollut kuvanvakaimia eikä mahdollisuutta korjailla jälkikäteen käden tärähdyksiä. Laatikkokamerassa oli […]

Lue lisää

Olen metsästäjä, en tapa huvikseni, miksi sitten?

Suhtautuminen metsästykseen on joidenkin tutkimusten mukaan saanut jopa aiempaa enemmän kannatusta tai myötätuntoa. Susi tai karhu omalla ehkä sukulaisten nurkilla, puutarhoissa, koulutien varrella, tämäkö syynä metsästyksen vastustuksen vähenemiseen? Ovatko eräihmiset tulleet fiksummiksi, karttavat kohtuuntonta paukuttelua taajamien liepeillä? Edes räksyjä ja harakoita ei saa ampua kylien raiteilla niinkuin joskus nuorna miesnä tehtiin. Eivät hävinneet silloin viinimarjat […]

Lue lisää

Kivet kertovat

Retkestäni Hankasalmen kirkonkylälle oli kulunut pari vuosikymmentä. Silloisella polkupyöräreissullani huomasin sattumalta kirkon vieressä sankarihautoja katsellessani v-44 kaatuneiden ja haudattujen joukossa tutun nimen. Hätkähdin! Vierailin muutama päivä sitten jälleen naapurikunnan kalmistoissa ja saman kiven löytäminen pani tunteeni ja ajatukseni myllertämään. Kivi ja siihen kaiverrettu nimi kertoo erään lääkintä-alikersantin kaatuneen 26.06.1944 Torasjärvellä. Hänen elämänsä sammui kaukana kotoa […]

Lue lisää

Olen muotitietoinen

Koska olet viettänyt viimeksi päivän miettimättä, miltä näytän, näytänkö hyvältä kanssaihmisten silmin? Pukeudut jo aamusta muodin mukaisiin, epämukaviin vaatteisiin, jopa piikkikorkokenkiin, niistähän ei voi kukaan oikeasti tykätä, ei kai? Syöt ravintoterapeuttien ja langanlaihojen mallien naistenlehdissä kehumia nuoruuden salaisuuden säilyttäviä pupun ruokia. Jätät aamupuuron väliin mahtuaksesi jatkossakin revittyihin pillifarkkuihisi. Muodikkaana ja menevänä miehenä paastoat ja yrität […]

Lue lisää

Teuvo sitä, Hakkarainen tätä, mitä vielä?

Pistäkää nyt lehteenne edes yksi kuva siitä T Hakkaraisen kakkosasunnosta, niin voidaan olla oikeesti kateellisia tästä toisen asunnon loukosta, näkisimme silloin millaisessa poliisiherralta vuokraamassaan kellarisaunassa ja/tai lukaalissa Teuvo H viettää yönsä. Otetaan huomioon, että Teukka vielä jakaa kristillisesti tämän pienen luukun edustaja-toverinsa kanssa. Rankan työpäivän päätteeksi ja kuvaajan iloksi hän ehkä ottaa kuvauksen yhteydessä yhden kylmän oluen […]

Lue lisää

Pojasta (ja tytöstä) polvi paranee

Perheemme kohdalla otsikon vanha sanonta pitää prikulleen paikkansa. Kuulen usein “vanhojen” ihmisten valittavan, etteivät nuoret tee mitään tultuaan lomalle kotikunnailleen ja vanhempiensa syötettäviksi ja passattaviksi. Kuinka moni narisija on edes kysynyt apuja nuoremmilta? Onpa joidenkin ikäihmisten kohdalla sinne peräkamariin unohtunut aikamies-poika pidemmäksikin aikaa pahimmillaan tyttöystävän, jopa lapsiensa kanssa – äitikän hoiviin, vaikka silmät jo aikaa […]

Lue lisää

Big Wheels, se on nähtävä!

Viikonlopun savolaista kansaa peloteltiin pahemman kerran ukkosilla ja pahalta lauantai-aamu näyttikin vilkaistuani keittiön ikkunasta ulos. Olin saletti, ettei Big Wheels-tapahtumaan Pieksämäelle tule kuin hyppysellinen porukkaa. Onneksi olin taas kerran väärässä, ukkonen ja pääosin sadekin pysyi poissa ja väkeä tuli kaupunkiin pilvin pimein, ainakin noista paraatiajon harraste-autojen lukumäärästä päätellen, pikku Fiateista, siivekkäistä Chevroleteistä aina valtaviin jenkki-rekkoihin […]

Lue lisää

Loma-aika, lepoako?

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, keittiön mittareissa sekä ikkunan ulko- että sisäpuolella lähes +30. Pihaan täräytti lauantaina kaksi farkkua tupaten täynnä tavaraa ja – lomalaisia. Harvoin olemme kaikki yhtä aikaa koolla. Keittiön pöydän jatkopalalle on käyttöä ja kaikki lisätuolit haalittiin pöydän ympärille. Ukin motskakopista tuotiin huoltopalli, pojan yläasteella, noin 25 v sitten metallitöissä hitsaama ja värkkäämä. […]

Lue lisää

Meidät on havaittu ja löydetty!

Asun Naarajärvellä Pieksämäen kaupungissa. Täällä entisessä maalaiskunnassa, maalaiskunnan vanhassa kunnantalossa eli Kanttilassa sijaitsee jopa osa kaupunkimme hermokeskusta eli teknisen toimiston tiloja ja joitakin kai soskun juttuja. Koulukin meillä on, se joka viime kesänä remontoitiin ja nyt puretaan. Lapset siirretään väistötiloihin kunnes uusi, ehkä taas räystäätön ja katto-ikkunoita täynnä oleva arkkitehtooninen kuvatus saadaan jälleen rakennettua. Oma rintamamiestaloni […]

Lue lisää

Vanha leivinuuni tarinoi

Olin luonnonkivistä taidokkasti savella muurattu leivinuuni. Kooltani melkoinen itse tupaan verrattuna. Etukulmassani oli hella, ruoanlaittoon, kahvinkeittoon ja pienemmän lämmön tuottamiseen ja uuninpankolle mahtui mies helposti ruokaperräisille. Törmälän pappilan torpaksi kai tämä mökki aikanaan koottiin, jostakin muualta siirretyistä savutuvan hirsistä, näin luulen. Kauan sai olla Kitulahden pohjukassa, nykyisen Etelä-Konneveden kansallispuiston keskellä mökki uuneineen oman aikansa muistomerkkinä ja […]

Lue lisää

Tehtaan pillin mukana

Vietimme viime lauantaina kotikylällämme Haapakoskella kyläjuhlia. Pihakeskusteluissa oli yksi aihe ylitse muiden, muutokset kylällä lähi vuosikymmenien aikana. Näkyvimpänä ja eniten  koskettavana tietenkin tehtaan lopettaminen jo aikaa sitten ja väen häviäminen kylältä. Ennen elämä Haapakoskella kulki tehtaan ympärillä ja sen pillin rytmittämänä, ei tarvittu omaa kelloa, kännykkää, autosta puhumattakaan. Lauantain kekkereille saapui enää murto-osa väkeä verrattuna […]

Lue lisää