Aihekaappaus Hjallikselta

Entä jos saisit päättää eläkkeestäsi itse, näin kysyy Harry Harkimo aamun SS:n kolumnissaan. Tulin itse kyseiseen tilanteeseen vuonna -83. Yrittäjänä on mahdollisuus valita, maksanko itselleni reilua eläkettä vai menenkö yli aidan matalimmalta kohdalta ja kuittaan kaukaisuudessa, melkein saavuttamattomissa olevat eläkkeet ja eläkeiän minimi-maksuilla.

Aloittavalla yrityksellä on rahalle muitakin reikiä kuin eläkemaksut. Tämä pätee jatkossakin! Moni tekee tulosta harmaan talouden puolella ja ajattelee näillä hankkeilla elävänsä vanhemmiten leveästi. Moniko todellisuudessa näin onnistuu?

Tolkun yrityksen pitää tehdä tulosta ja tällöin yrittäjän eläkemaksun suuruuttakin voi korottaa,  se tahtoo vaan – unohtuako? Eläkeikään on  aikaa, moni haaveilee jatkavansa bisnestä hamaan tappiin asti. Tosiasiassa eläke(ikä) on lähempänä kuin arvaatkaan, joskus se  yllättää nuorenakin, toisilla myöhemmin, miltei jokaisella jossakin vaiheessa ja nimenomaan – yllättää! Yrittäjällä on harvoin kunnon neuvontaa eläkeasioissa ja vaikka onkin, neuvoja ei kuunnella.

Eduskunnassa keplottelijoita tuntuu riittävän, sekä neuvottavia että neuvojia. Me olemme heidät sinne äänestäneet. Hjalliksen toivomia moniosaajia on siellä (kohta) vähemmistö, palkkaus on niin kehno elinkeinoelämän huippuihmisten tuloihin verrattuna, näin olen ymmärtänyt. Kuka pelkkää hyvyyttään ja auttamisen halusta kansanedustajaksi pyrkisi? Vielä kun vievät sopeutumiseläkelisätulot arvon lääkäreiltä, maisterishenkilöiltä ja itse palkkansa ja eläkkeensä säätäviltä ei-politrukeilta, ketä eduskuntaan ja ministereiksi jatkossakaan päätyy?

Näkökulmani eläkeasiaan on tollon työläisen. Perustin innoissani firman ja kasvatin sitä sen aikaa kun rahkeet, halut ja taidot riittivät. Aina kunnon työmies itsensä ja kaverinkin elättää oli mottoni. Tarpeeksi pitkään touhuttuani homma alkoi maistaa puulta. Rehellisyys kuului prioriteeteissäni ehdottomiin asioihin, yrityselämässä kaikki kumppanini eivät yhtyneet arvoihini. Tällä aiheella annoin itselleni luvan myydä osuuteni/ osallisuuteni firmasta ja poistuin takavasemmalle. Eläkkeitä maksoin kymmenkunta vuotta juuri sen minimin.

Nyt työt olosuhteitten pakosta on tehty ja nautin hankkimistani eläke-eduista. Menin yrittäjyyteni jälkeen toiselle töihin palkannauttijaksi. Useampikin työnantajani maksoi lakisääteiset velvoitteensa kunnolla ja elän ”vanhuuttani ja raihnaisuuttani” huippueläkkeellä, alle 1300 nettona per/kk. Yrittäjänä koko ikäni eläneenä ja siis eläkekertymäni itse päättäneenä, kituuttaisin nyt todennäköisesti takuueläkkeellä ja sosiaalietuudet olisivat monessa tilanteessa tarpeen.

Minulla oli onnea, uskovat sanovat toisin. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri tai johdatus, näin minä ajattelen.

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    noin se varmasti onkin eläkesumman kohdalla – vanhuus on kaukana nuoruuden päivinä ja raha käytetään silloin parempaan kohteeseen. Eläke on sivuun siirrettyä palkkaa.

    Tuli lisäksi mieleeni, että Yhdysvalloissa omaehtoinen terveydenhuollon- tai sairausvakuutus jää monelta ottamatta – köyhyyden vuoksi tai muusta syystä – nythän sitäkin edellisen presidentin aikaansaamaa vähäistä etua ollaan siellä ottamassa (köyhiltä) pois, jos oikein olen ymmärtänyt!

Jätä kommentti

*