Älä häiritse!

Miksi te minun päivärauhaani tai -uniani häiritsette? En liene ainut päivällä ja välillä illallakin torkkuja ottava ja rauhaa kaipaava eläjä, jota sapettavat erilaiset kiertävät lähetystöt ja lähettiläät kaupaten ovi- ja ikkunaremonttia, putki- tai salaojaurakkaa, katto- ja ränniasentajista puhumattakaan. Jehovan todistajat ovat ihan asia erikseen, he eivät tarjoa mitään urakkaa, vaan apua hengelliseen hätääsi, Vartiotornia tai kutsukorttia jopa maailmanlaajuiseen hengelliseen tilaisuuteen, jossa taivasosuutesi sinulle tarjotaan ja vielä ilmaiseksi. Olen heillekin muutamaan kertaan nätisti sanonut, että pankaa nyt sinne listoihinne, ettei Niemeläisen poikaa saa häiritä Vartiotorni-lähetystöillä, olen toisen seurakunnan miehiä ja toistaiseksi siellä pysyn. Unen tarpeessa voi olla päivällä minun lisäkseni sairas tai vuorotyössä käyvä toinenkin ihminen.

Asetun kirjani kanssa sänkyyni pitkälleen ja valmistaudun tirsoilleni, joskus torkahdan kesken lukemisen tai ainakin sen jälkeen; ovikello pirahtaa, ei voi olla totta.

Tuttavani tietävät minun rauhoitusaikani, eivät rimputtele ovikelloani siihen aikaan. Eivät yritä edes soittaa, toki puhelimeni on tällöin vaiennettu hiljaiseksi ja takaisin päin en soittele, mikäli numero on tuntematon.

Sotaveteraani-keräyksen kerääjät saavat tulla, mutta heistä onkin ollut ilmoitus jo lehdessä aikaisemmin ja tulevatkin vasta päivätirsojen jälkeen.

Minun on kai otettava käyttöön ovivalot, kuten isoilla herroilla on oviensa pielessä tai lappu ovenkahvaan niinkuin hotelleissa ja laivoilla Ei saa häiritä. Minua alkaa vaivata tämä huonomuistisuus-sairaus, joten se lappu ovelle saattaisi unohtua pitemmäksikin aikaa niinkuin puhelinkin monesti hiljaiseksi. Voihan jollakin olla ihan oikeasti jokin hätä ja sellaisen toki ymmärrän jos ovikelloa silloin rimpauttaakin, tällöin tarjoan apuani jopa kesken päivätirsojeni. Mutta nämä firmojen autoilla ajelevat, lappu rintapielessä rimputtelijat, kuuro-sokeat opiskelijat ja tilpehöörikauppiaat ottavat todella aivoon. Tällainen 50-luvulla rakennettu omakotilähiö on kai eläkeläisineen ja vanhuksineen se potentiaalisin kohde, jonne kannattaa myyntiretket kohdistaa. Onko syy sitten se, että meillä on muka rahaa ostaa kaiken maailman palvelut ja tuotteet vai emmekö yksinkertaisesti vaan jaksa sanoa EI innokkaalle tuputtajalle?

Kevät ja syksy ovat pahimmat ajat kaupustelulle ja lähetyssaarnaajien ristiretkille. Olen pohdiskellut monenlaista hämäystoimintaa häiritsijöiden karkottamiseksi. Portille susikoiran kuva ja alle teksti: Täällä vartioin minä, pihaan vain omalla vastuulla tai ovikellon nappia painamalla käynnistäisi nauhoitteen kaiuttimeen oven takana, joka muistuttaisi pitbullin tai jonkin muun (ihmissyöjä)koiran haukkuääntä. Samalla minäkin heräisin, mutta saisin korvaukseksi nähdä liukkaita lähtöjä pihamaalta. Nämä lienevät lajissaan jo sellaisia toimenpiteitä, että seuraava portista tulija olisikin virkavalta ja tiedä sitten seurauksia. Ennen koiratarhassani juoksenteli ulkomuodoltaan sutta muistuttava iso koira, kaupustelijoita oli vähemmän, pelkästään Jakin kumea ärähdys kopiltaan karkotti arimmat pihaan yrittäjät.

En halua eristäytyä omaan linnaani (tönööni) kuten eräissä maissa rikkaiden on pakko tehdä, mutta en tällä hetkellä tarvitse mitään lähimpien kuukausien aikanakaan tarjotuista palveluista kotiovellani. Meille saa tulla käymään ja jopa rinkelikahvit saatan tarjota ollessani kotona, mutta ei päiväunieni aikaan. Ne otan jossakin klo 12 ja 16 välillä ja iltaunille asetun usein ennen klo 21. Aamulla herään viimeistään kuudelta, mutta vierailijoita ottaisin vastaan aamupuuroni, kahvini ja lehden luvun, sekä aamulenkkini jälkeen yhdeksän kieppeillä.

Uskoisin monen muun tällä alueella olevan samoilla linjoilla em. häiritsijöiden suhteen, joten otettakoon tämä huomioon rimputellessanne meidän ovikellojamme. Kiitos jos luit juttuni ja  huomioit sen tehdessäsi ristiretkiäsi tai kaupustelureissujasi näillä kulmilla ja ainakin minun kotini kohdalla.

Jätä kommentti

*