Istun isän pyörän tarakalla, kun ajetaan möykkyistä tietä Soukkaselle katiskoille. Ohitetaan uimaranta ja siinä se on – tehtaan juhannuskokko! Se on iso ja rakennettu kivien päälle vähän matkan päähän rannasta. Toinen, Pyrinnön kokko on ihan siellä katiskoitten vieressä toisessa päässä lampea ja on siinä rannassa punainen tanssilavakin. Isä kertoo, että tämä lavan kokko poltetaan vasta myöhään illalla juhannustanssien aikaan, kun me ollaan jo nukkumassa, mutta tuolle ensimmäiselle, tehtaan kokolle tullaan, kunhan yksi yö nukutaan ja siellä saat limppariakin.

Ei nukuttanut aamulla pitkään, odotin kokolle lähtöä. Montakohan kertaa ehdin kysymään päivän aikana, millonka lähdetään. Jalassa uudet tennarit. Leikkaan Armas, meidän kylän räätäli on tehnyt minulle uudet polvihousut ja isä osti Jäppisen kaupasta henskelit, onpa hyvä lähteä kokolle! Isä vetää ihan rässipuvun päälleen ja äiti hommasi tilaisuutta varten itselleen uuden retonkihameen. Velimiehilläkin on tuliterät korkkarit, koripallokengät.

Päästiinhän viimein syömisen jälkeen lähtemään. Raitti on täynnä porukkaa ja kaikki vaeltavat Soukkasen kokolle!

Palopäällikkö Jussi Ikonen sytyttää kokon, se roihahtaa komeasti. Aurinko paistaa lammen takaa lämpimästi. Jokainen käy hakemassa korista itselleen ilmaisen limpparipullon, toiset useammankin, keltaisen tai punaisen. Me istutaan tien taakse sammaleiselle penkalle. Juon keltasta limpparia ja ihhailen kokkoo.  Meillä on kesä, juhannus ja kokko. Kaikkia naurattaa ja on hieno, lämmin keli.

Ei ole enää Soukkasen tanssilavaa eikä tehtaan kokkoa. Mutta on kylätoimikunnan kokko kodan rannassa ja melkein yhtäpaljon sakkia. Kaikkia naurattaa, heillä on kesä, juhannus ja kokko! Jospa oisin saanut olla mukana!

Hyvää Juhannusta kaikille toivottelee plokkariukki muisteluineen 50-luvun Haapakoskelta!