Artikkeli ei sisällä mainontaa eikä tuotesijoittelua

Onko metsästys mielestäsi vain varakkaiden harrastus? Näin voisi helposti kuvitella seuratessa alan mainontaa ja katsellessa eränkäyntiin liittyviä telkkariohjelmia.

Olen erä- ja kalamies, omasta mielestäni. Saalistakin olen saanut, mutta kehumaan en ala, kun ei ole aihetta. Tämä juttuni ei sisällä mainoksia eikä tuotesijoittelua. Telkkarin eräohjelmat suorastaan tursuavat vähintäin piilomainontaa. Merkkivaatteet, ökymaasturi, radiopuhelimia, useampi rotukoira paikantimineen ja hirveän iso, kiikarilla varustettu norsupyssy, elektroniikkaa ja optiikkaa repputolkulla yms, yms… ilman noita ei voi saada saalista, jos niilläkään, niinkö?

15-kesäisenä isän ostamalla, silloin jo käytetyllä haulipyssyllä olen pärjäillyt. Rahaa minun metsästysharrastukseeni uppoaa vuositasolla vain kohtuullisesti, seuran jäsenmaksu (n. 50 eur), riistanhoitomaksu (39 eur) ja muutama patruuna, tulee noillakin kuluilla riistan lihalle kilohintaa jos sitä haluaa laskea. Tänä syksynä ampumani teeren (0.7kg) hinnaksi arvioin noilla menoilla noin reilut 100 euroa bensakuluineen. Muu varustus haulikon lisäksi on hankittu ja kuoletettu vuosikymmenien aikana; tosiaan, pyypillin osto (alle 10 eur) tänä syksynä meinasi unohtua. En tee viikkokausien metsästysreissua pohjoiseen ”oikeitten” erämiesten tyyliin ja hirvijahtiin en ole osallistunut vuosikymmeniin,

Kävimme taannoin kohdistamassa kaverin hirvikiväärin. Otin mukaan oman, isältä jääneen perintöaseenikin, joka on joskus iät ajat sitten porattu paksupiippuisesta piekkarista hornet-caliberiseksi, lintua sillä ei ole edes osoiteltu viimeiseen pariin vuosikymmeneen, ei ole ollut ammuttavaakaan.

Kaverin 308 vei muutaman kiikarin säädön naksun jälkeen ihan kohdalleen ja hirvi pitäisi sillä kaatua, ellei sitten ole kaatumatta. Tästä aiheesta keskustelimme antaumuksella ampumaradalle mennessä, perillä kuin palatessakin. Hyvistä aseista, ampumaharjoittelusta ja loistavista pyssymiehistä (-henkilöistä) puhumattakaan hirvijahdissakin sattuu kaikenlaista, ei niin toivottuakaan. pummeja, pieniä hipaisuja, mutta onneksi usein elukka kaatuukin.

Aikanaan sattui minullekin hirvijahdissa joku töllönen, muutaman kerran osuin. Harvempi erämies epäonnenkantamoisistaan ja omista huteistaan kaveriporukoissa haastaa, vaikka opiksi olisivat nuoremman polven metsästäjälle, jos ihan rehellisesti asioista kerrottaisiin. Ei töllösiä kukaan tahallaan tee ja tekevälle sattuu. Joillakin on liipasinsormi herkemmällään ja luotetaan tuuriinkin. On velikultia ja siskotyttöjä, jotka ovat olleet vuosia passissa kertaakaan ampumatta, mutta ei ole tullut heille haavakkojakaan. Aika usein sattuneen töllösen jälkeen porukassa on yksi ampuja lisää, joka ei soittele poskeaan ohiampujista ja hirvihorkasta, eikä kehuskele omilla napaosumillaankaan.

Että osuiko sillä vanhalla perintövinskulla täppään? Kolme naksua down-nuolen suuntaan, ja jos loppusyksystä jotakin sopivaa hollille istahtaisi, voisihan sitä paistille päästä vielä meikäläinenkin, näilläkin vehkeillä.

Kommentit

  • Kirjoittava metsämies

    Mukavia luettavia nämä Kaiman tarinat!

Jätä kommentti

*