Palattuani aamu kuuden jälkeen tavalliselta, noin parin kilometrin lenkiltä tuolta Nokian mahtavilta ulkoilureiteiltä, tein oivalluksen. Se ätkähti mieleeni maatessa selälläni olkkarin matolla. Tein lenkin jälkeistä, ihan tavallista aamuista, hieman jäykkien jäsenieni ja kroppani venyttelyä.

Näkökulma! Huomasin edessäni, tarkemmin sanottuna yläpuolellani, olevan näkymän täydellisesti muuttuneen. Vielä muutama kuukausi taaksepäin, en olisi voinut kuvitellakaan tällaista. Katsellessani ruohonjuuritasolta – lattialta – kaksioni kattoa ja parveke- ja ikkunaseinää, näky hämmästyttää. Vielä enemmän hämmentää uusi maisema 2-kerroksen kulmahuoneistomme panoraama-ikkunoista. Noustessaan aurinko valaisee ihka uuden maiseman eteeni ja tuolla muutaman kilometrin päässä asuu meidän rakas tyttäremme perheineen.

Edessäni kattokiskoihin virittelemäni uudet verhot ovat kerrassaan hienot. Eilenaamulla haimme ne Tampereelta, kuulemma kaupungin vanhimmasta kangasliikkeestä. Itse liike oli jo näkemisen arvoinen ja yrittäjän soljuvaa tarinaa kuunnellessa tuli mieleen vanhan kansan oikeat kauppiaat. Edes verhojen hinta mittatilaustyönä tehtynäkään ei hirvittänyt. Hankkimamme uudet kattovalaisimetkaan eivät vaikuta yhtään hassummalta, vaikka itse sen sanonkin. Olisiko tässä uuden maiseman ja näkökulman etsimisessä ja löytämisessä jotakin opiksi otettavaa jatkossakin?

Koska mahdoin edellisen kerran piipahtaa kangas- ja verholiikkeessä? Paikkakunnan vaihtoa on joskus aiemminkin mietitty. Mihin sitä koti- ja synnyinseudultaan lähtisi, tämä lienee tavallinen ajatus meillä ikääntyvillä, toista se oli silloin nuorena? Paikkakuntaa vaihdettiin työn perässä kahden – kolmen vuoden välein.

Taisin jossakin vaiheessa tätä plogia aloittaessani sanoa pyrkiväni säilyttämään positiivisen asenteen ja löytämään jutun aiheiksi myönteisiä asioita elämästäni. Toisin on käynyt, marisemiseksi on välillä mennyt. Kiitoksen paikka olisi monessakin kohtaa mieluummin kuin itkeä ja valittaa.

Negatiiviset asenteet tai uskalluksen puute kokeilla jotakin uutta ja erilaista, nämä lienevät esteenä kovin monesti ilon löytymiselle harmaaseen ja ikävöityneeseen arkeen. Meneehän se yritys joskus pieleen pahemmankin kerran, mutta eteen päin, sanoi mummokin lumessa. Yrittänyttä ei laiteta, jatkoi siihen joku toinen, näillä mennään nääs. T. Ariukki Nokialta