Asuuko Savossa ihmisiä?

Harvanlaista on vakituinen asutus täällä periferiassa. Kesäaikaan piipahtaa joissakin pystyssä olevissa rapistuneissa mökeissä jokunen, jonkin sortin kesälomalainen sieltä ruuhkasuomesta tai peräti ulkomailta. Metelistä päätellen heillä on jopa hauskaa täällä korvessa. Ajetaan uusilla Volvoilla kuin ennen Ruotsista lomalle tulleet Suomen pakolaiset. Kovin ruohottuneilta, tosin nyt jo lakastuneilta, näyttävät pihapolut kotikylällä näin syksyaikaan. Muutamaa taloa, joita ei ole vielä purettu, asuttaa joku sitkas elinkautinen, lainatakseni kultamailta tuttua termiä ja valo pilkahtaa jostakin ikkunasta muuten pimeään syysiltaan. Höpö höpö, ei asiat vielä ihan näin huonosti ole!

Ei meitä savolaisia kaikki tuolla etelässä, ainakaan Hesassa ja pääkaupunkiseudulla ihmisinä pidä. Tästä koimme esimerkin Tikkurilan asemalla muutama päivä sitten junaa odotellessamme. Huastelimme liukuportaiden alapäässä rakasta kotimurrettamme muutaman savosta kotoisin olevan henkilön kanssa. Navakka tuuli sai meidät tuppautumaan asemalaiturilla pleksisten seinien tuntumaan, ilmeisesti liian lähelle portaiden alapäätä. Näin päättelin, kun paikalle purjehti kiireisen oloinen ja näköinen, ilmeisesti etelän eläjä, siis ruuhkasuomalainen ja tiuskasi meille hyvin tuohtueena: “Pääseekö tästä ihmiset ohi?”  Mitä tuosta muuta päättelemään yksinkertainen savolainen; että jaa, täällä niitä oikeita ihmisiä asuukin ja tuolla pohjoisen suunnassa ehkä joitakin ihan muita. Tuommoista kummallista kieltäkin puhuvat, en minä vaan kehtaisi, muutin sentään Rautavuaralta tänne mual`kylliin jo viisi vuotta sitten, terveisiä vuan tanssinopettaja Jussille.

Niin kai se on, että moni täältä retuperältä etelään muuttanut on olevinaan enemmän hesalainen kuin Kalliossa ikänsä asunut stadilainen. Kyllä meihin osaan savolaisista on iskostettu jo lapsena murteen puhumisen kielto. Syntyperämme paljastuminen serkkujen luona käydessämme etelässä olisi suuri häpeä. Linnanmäellä ja Korkeasaaressa meitä mongertajia katsottaisiin pitkään. Olemuksemmekin kertoisi kyseessä olevan juuri puusta alas tulleen apinalauman, kumpiko ihmettelisi aidan takaa enempi toistaan, simpanssi Ari-poikaa vai päinvastoin. Vai olisiko kyseessä jonkin vasta vedestä maalle nousseen liskolajin vierailu piäkaupunkiin.

Onneksi olen savolaissyrjinnässäkin huomaavinani jo pientä edistystä. Johtuneeko näistä vieläkin erinäköisemmistä ja -tapaisista ulkomaalaisista, joita on kohta kotikaupungissammekin enemmän kuin meitä savolaisia konsanaan. Sudeettisavolaisuuskin taitaa olla kohta sallittua ja luvallista siellä etelän toreilla ja turuilla. Jos me emme vielä ole ihan oikeita ihmisiä, niin ainakin pyrkimys siihen meillä savolaisillakin useimmilla lienee sisimmässämme. Kyllä muuten naaratti ja kyrsi yhtä aekoo tuommoset etelän eläjät, niinkun se naenennii siellä Tikkurilassa!

 

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Tikkurila voi nykystadilaisen mielestä sijaita siinä rajamailla. Ainakin jos kehä3 pidetään rajana, niin Tikkurila on jo siellä kuuluisalla toisella puolella.

    Toisaalta stadi voi monen pitkään täällä asuneen mielissä olla hyvinkin pieni tai määrätty paikka. Sen sijaan suurHelsinki on levinnyt ympäriinsä kuin Jokisen eväät. Asun tätä nykyä idässä, entisen Rastilan kartanon mailla, jotka kaupunki hankki niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Ihan mualainen siis olen. Uskon, että savolaiset sopeutuvat minne tahansa. Vaikka tänne Havsrastböleen.

Jätä kommentti

*