Big Wheels, se on nähtävä!

Viikonlopun savolaista kansaa peloteltiin pahemman kerran ukkosilla ja pahalta lauantai-aamu näyttikin vilkaistuani keittiön ikkunasta ulos. Olin saletti, ettei Big Wheels-tapahtumaan Pieksämäelle tule kuin hyppysellinen porukkaa. Onneksi olin taas kerran väärässä, ukkonen ja pääosin sadekin pysyi poissa ja väkeä tuli kaupunkiin pilvin pimein, ainakin noista paraatiajon harraste-autojen lukumäärästä päätellen, pikku Fiateista, siivekkäistä Chevroleteistä aina valtaviin jenkki-rekkoihin asti ja niitä oli paljon.

Itse tapahtuman keskipisteessä Poleenin ympärillä ja Hiekanpään rannassa olleesta väestä en tiedä, miten siellä oli, mutta ainakin autoja oli hurjan paljon. Turhaan eivät järjestäjät työtä tehneet tapahtuman eteen.

Onko tämä “hyvä tapahtuma” meidän kaupungin kauniille ja rauhalliselle luonnolle, hienolle hiekkarannallemme ja puistikollemme bensan polttoineen ja dieselin käryineen? Antaako tapahtuma kaikkine sivujuonteineen mallikkaan kuvan kyseistä harrastuksesta vaikkapa pikkulapsille ja nuorelle väelle, se onkin ihan toinen juttu?

Tulipa kerrankin eloa tänne periferiaan ja retuperälle, siitä kiitos tapahtuman järkänneille. Vintage-messut Poleenissa ja Suurkirppari torilla, kaikki vetivät varmasti hyvin väkeä, vähättelemättä muitakaan tapahtumia lähiympäristössä samaan viikonloppun ympättynä.

Meille lasten kanssa itse päätapahtuma oli paraatiajo kaupungista tänne Naarajärvelle ja takaisin. Moilas-leipomon edusta, Wanhan Hot Car-grillin ympäristö ja koko Naarajärven keskusta kuhisi innokkaita paraatin katselijoita sateenvarjoineen ja kameroineen. Perheiden ja suvun pienimmätkin olivat joukon jatkona.

Sinne suuntasimme mekin muiden sekaan. Koko kylän väki, naapurusto ja tutut olivat kokoontuneet ajoreitin varteen. Pirpanamme pysäköivät omat 10 ja 12-tuumaiset kulkupelinsä paraatipaikalle. Vähän säikäyttivät pienimpiä ensimmäisinä tulleiden rekkojen alppitorvet töräytyksillään. Ainakin yksi kuminpolttaja uudehkon Mustangin ratissa olisi voinut hieman paremmin harkita, missä huudattaa konettaan, toki hienoa ja tehokasta peliään. Muutamien avoautojen ulkopuolella roikkujat “virvoitusjuomineen”, hekään eivät mitään parhaita malleja antaneet perheen pienemmille ja vähän isommillekaan. “Martin autoja” tuntui olevan joukossa useita, mutta minulle jäi epäselväksi, oliko jokaisen sellaisen ratissa “oikea Martti”, vai mistä moinen nimitys niille kaikkein vanhimmille autoille tulikaan? Onko jossakin lasten kirjassa sellainen peli olemassa, tiedä häntä?

Alkoihan se vihdoin viimein sadettakin vihmoa yli tunnin autoja katseltuamme, mutta onneksi suurin osa autoletkasta oli jo silloin ajellut ohitsemme. Suuntasimme kotiin vauhdikkaasti ylämäkeen polkien, alppitorvet soivat leikisti meidänkin ajokeissamme. Mummi oli varannut jätskit reissun päätteeksi ja tämä oli kuulemma kesäloman yksi hienoimmista päivistä, niin ukistakin ja mummista!

 

Jätä kommentti

*