Downshiftaaja, minäkinkö?

Aamun lehdessä Jukka N kertoi elämisen tarkoituksen hakemisestaan, downshiftaamisesta. Monet harrastavat samaa, joku vapaaehtoisesti, useampi pakosta. Ymmärsin Jukan olevan tällä tiellä omasta halustaan.

Itselläni kyseinen “harrastus” alkoi vuosia sitten työn ohessa. Erilaiset sairaudet astuivat matkakumppanikseni ja sama jatkuu nyt eläkkeelläkin. Elämän tarkoituksen hakuun ovat edelleen vaikuttamassa kivut, säryt ja muut murheet, lisäksi jonkin sortin rahan puute.

Talon tai kesämökin, ehkä molemmat voisin myydä, ostaisiko kukaan? Täällä periferiassa näillä hinnoilla saamillani rahoilla en pitkään mälläisi. Sitten voisinkin siirtyä vuokralle ja sosiaaliturvan piikkiin elämään. Onko kohta sosiaaliturvaa? Matkustelisin minne kykenisin ja eläisin hiukan leveämmin, kunnes talo- ja mökkirahat olisivat finito. Kauanko tuommoisia summia tuhlaisi, pystyvät hävittämään isompiakin alta aikayksikön.

On hienoa opetella jo nuorena vähällä rahalla eläminen, kuten Jukka jutussa kertoo. Korostaa elämässä korkeampia arvoja kuin mammona ja leveä elämä. Meikäläisen ikäluokat oppivat täällä maaseudulla vähällä elämisen väkisin, sitä nimitettiin tuolloin 50-60-luvulla köyhyydeksi. Opiskelupaikka tai työ oli pakko ottaa minkä sai ja mihin rahkeet riittivät. Vanhemmat potkivat persiille, jos yritti jäädä nurkkiin pyörimään tai heidän piikkiinsä muuten elämään.

Mikäli hallituksen suunnitelmat toteutuvat kepein ja porkkanoin, veikkaisin nuorten downshiftaamisen tulevan entistä hankalammaksi, mutta ainahan osa porukasta löytää pikaisesti konstit, jotta toimeen ei tarvitse tarttua.

Elämäntapana nykyajan köyhyys, downshiftaaminen, olipa se vapaaehtoista tai olosuhteitten pakosta ei ole ainakaan lapsille helppo vaihtoehto, vaikkapa koulukiusaamisen muodossa, ei ollut ennenkään. Jonkinmoisen käsityksen isolla rahalla elämisestä saa “onneksi” lehtiäkin lukemalla ja TV:tä katsomalla. Jos leveä elämä ei aiheuta kateutta ja vähemmälläkin pärjää – mikä ettei, senkun. Lehdet voi lukea kirjastossa tai baarissa, jossa voi istahtaa nurkkapöytään, kunnes kuppilanpitäjä heittää sinut ulos kannattomana asiakkaana. Kännykällä, jos sellaisen onnistuu jotenkin hankkimaan, voi harrastaa somettamista ja pelaamista, mutta ne kuukausimaksut, kuka ne maksaa? Onneksi on ruokajonot ja kirpputorit, downshiftaajan automarketit.

Oma ranta

Oma ranta

 

 

Taidan itse kuitenkin valita tämän pikkuhiljaa ja pakolla eteen tulevan elämän alasajon. Asun ja nautin elämästäni näillä eväillä niin kauan kun Luoja suo. Nuorena pääsin opiskelemaan ja työpaikankin sain. Hankkimillani rahoilla ostin rintamamiestalon ja sen omin käsin korjasin. Kesämökin hommasin ja velka siihenkin päättyy neljän kuukauden päästä. Jos siikaverkoille joskus vielä pääsisisin omalla veneellä, omasta rannasta, se vasta onnea olisi. Onnea myös downshiftaajille!

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava juttu, laitoin peukun.

    (Jos ette kerro kenelekään, kurkistin wikipediasta, parilta teemasivulta, mistä tässä on kysymys, joskin se retuperäläisen pohdinnasta saattoi jo päätellä: Downshifting eli downshiftaus, tai leppoistaminen[1] tai elämän kohtuullistaminen[2] on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.[1] Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.)

    Luin takavuosina prof. Hämeen-Anttilan huumeiden historiaa käsittelevän kirjan (Jokin Trippimatka nimeltään), missä kerrottiin muun ohessa (materialismin ja) kapitalismin korvaavan ajatussuunnan ankeasta kohtalosta Yhdysvalloissa – kysymyksessä oli hippiliike, joka oli markkinatalouden kannattajien toimesta vaivaton nujertaa (huumekokeilijat saattoi sulkea vankilaan ja muutenkin tehdä ainakin naurunalaiseksi …)

    Kuinkahan tälle shiftaamiselle tulee käymään? köyhyys on tietenkin se mikä pakottaa kohtuullistamiseen luontaisesti, mutta entäpä jos toiminta on “siipeilyä” toisten kustannuksella? tai vastaavaa?

    Ajatuksena kuitenkin kuulostaa hyvältä, ja osuustoiminta-ajatukseen soveltuvalta, kestävästä kehityksestä (luonnonvarojen säästämiseen) puhumattakaan! Yksityisin miettein: Eino J.

    Viite [1] Hiilamo, Heikki: Leppoistaminen voisi ratkaista ongelmia 27.6.2012. Helsingin Sanomat. [2] = Downshifting kiinnostaa nuoria aikuisia Yle Uutiset. 23.3.2010. Viitattu 11.11.2013.

  • tuulamyriam

    Kiitos Retuperän ukki elämänmakuisesta kirjoituksesta. Kuulostaa, että olet onnellinen mies, sinut itsesi kanssa.

    On tärkeää huomioida eri elämänvaiheet. Lapsiperheet tarvitsevat niin taloudellisia resursseja kuin henkisiä voimavaroja enemmän kuin me ehtoopuolen isovanhemmat. Silloin kootaan tulevaisuuden pääomat.

    Nyt me ukit ja mummit voimme nauttia vapaudesta, kuunnella itseämme. Onneksi suurimmat ilot ovat ilmaisia kuten vaikkapa hyvä mielikuvitus, itsensä ilmaiseminen, uppoutuminen hyvään kirjaan, ystävät ja hyvä seura, rauhallinen omatunto, hiljaa luopuminen.

  • Ari Niemeläinen

    Kyllä se Tuula niin on, että jos tänä päivänä onni hymyilee niin jo tahtoo seuraavana potkia polveen. Pienistä asioista nautitaan ja toivossa, kädet ristissä eletään, silloin masentavanakin hetkenä jaksaa tallustaa.

Jätä kommentti

*