Eikö tavis ole mitään?

Lukiessani aamun SavonSanomia minulle tuli paha mieli. Ensin oli juttu Jennistä, jolla on ruumiinkuvan häiriö ja seuraavalla aukeamalla Tiinasta, joka tekee Virossa bisnestä kyseisestä häiriöstä kärsivillä. Kauneusleikkaukset! Harri halusi olla maailman paras hiihtäjä ja sortui ainakin viime metreillä ei-sallittuihin konsteihin. Huippu-urheilu! Ymmärrätkö sinä näitä ihmisiä? Minä en, en tiedä haluaisinko edes.

Minulle on toistaiseksi riittänyt olla erottumatta joukosta. Ikinä en ole tullut maaliin ensimmäisenä, harvoin viimeisenäkään. Sano vaan ääneen, että tuherrat kuitenkin näitä juttujasi ja julkaiset niitä, julkisuuden kipeä olet ainakin, lukeeko niitä kukaan, se on jo toinen juttu.

Barbi ja Ken-tarinoita alkavat olla lehdet turvoksissa. Turvoksissa ovat tyttöjen ja poikien huulet, hauikset, tissit ja pakarat. Minulla pullottaa maha, hiukan hävettää, kun syy on pelkästään omani ja johtuu liiasta syömisestä kulutukseen nähden. En ole kuitenkaan menossa laihdutusleikkaukseen, toistaiseksi.

Mikä mättää, kun ihmisessä tärkeintä on olla hyvän näköinen ja/tai paras? Ihan kuin kakkossija ja siitä alaspäin ei olisi mitään. Keinolla millä hyvänsä pyritään voittamaan/saamaan kultamitali, some-suosio, oma kuva naistenlehden etusivulle, kai niitä muitakin tarpeita, haaveita ja kohteita on?

Omat ja varastetut rahat panet huijareiden kouraan saadaksesi haluamasi. Halua ja tahtoa korostetaan. Saat sitä ja tätä, kun tarpeeksi paljon yrität, tätä toitotetaan varhaiskasvatuksesta lähtien ja ennen sitä. Oikeassa elämässä ei mene niin, tulee pettymyksiä, paljon pettymyksiä!

Kunpa meidät opetettaisiin jo varhain kestämään pettymyksiä. Kaikkea ei saa yrittämällä ja halulla, edes rahalla, vaikka isukin pussi olisi miten paksu. Onni ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kultamitaleista, aina tulee uusi halun kohde jos  sorrut yliyrittämiseen.

En väitä olevani superonnellinen. Olen oppinut sietämään pieleen menneitä asioita ja ulkonäkönikin hyväksyn. Elämäni ei ole ruusuilla tanssimista. Leikattu on monestakin paikkaa, arvet näkyvät uimahallissa ja saunassa, niitäkään en olisi välttämättä halunnut. Viulut maksoi pääosin yhteiskunta, kiitos siitä. Veitsenpiirrot, täyteaineet ja varaosat minun kropassani eivät liity ulkonäön ehostamiseen ja doping-aineitakin otan vain lääkärin määräyksestä.

 

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Aamun lehdessä olisi hyvä olla jotain mieltä kohottavaa. Aamukahvin kanssa vaikutus moninkertaistuisi. Minulle tuli myös paha mieli ja sääli tyttöparan kohtalosta, Trump-jutusta outo olo.
    Tiedotusvälineissä julkaistaan ja esitetään liian paljon elämäntilityksiä henkilöiltä, joiden elämä on ollut raiteiltaan, ja jotka ovat vasta sen jälkeen saavuttaneet tasapainon. Ei ole mediaseksikästä tehdä juttuja ihmisistä, jotka ovat eläneet tavallista elämää käymättä ensin “metsähallituksen puolella”.
    Ari, mukava lukea lehteä kanssasi.

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti pohdittu – täytyy joskus palata Arin ajatuksiin

    NIIN: Elävät pitempään he, jotka aloittavat lehden takasivulta, kerrottiin joskus lehdessä (vertaus pääkirjoituksista aloittaviin), kun kääntelette sivuja …

    ETUSIVULLA Savon Sanomissa (tai kannessa) on + + positiivinen kirjoitus, kun “Veli jatkaa sukutilaa Iisalmessa”, jos viides … onnea elämänkoitoksiin!

    JA nuori urheilusankari on kuvassa .. jääkiekkoa harrastaa moni… + + Sutkauskin sopii ajankuvaan, ainakin siihen, mistä yleisesti puhutaan, kulutukseen …

  • plokkariukki

    Olen ihmetellyt omiakin lukemistottumuksiani aamukahveja juodessani: ensin luen inhottavat ja ikävät jutut. Vasta iltapäivällä tarraan asia-artikkelihin, vaikkapa ko. lehdessä chat-palvelusta ongelmaisille nuorille. Susiturkissa patsasteleva nuoriherra ja siskonsa pianon ääressä saivat minut jo kateelliseksikin. Samoin sisustukseen ja asumiseen liittyvät jutut. Helmikuussa piti lapsena yöllä olla kolme peittoa päällä, jos meinasi aamuun asti nukkua nurkkien ollessa paksussa kuurassa. Ei ollut pikkukylän työläiskodin pojalla päällä talvipakkasissa kuin ohut rikkinäinen talvipalttoo ja naapurin Kulta-Väinön tekemällä kitaran louskulla opeteltiin Ukko-Nooaa. Sarjakuvat luen aamuin illoin ja joskus Fingerporin vitsi jopa aukeaakin, joskus ei. Harvoin pääsen lehden juttuihin enää juurikaan samaistumaan, ketäpä me tavikset kiinnostaisimmekaan.

  • ansku

    Ei yrittäjää voi syyttää,jos on korvienvälissä vikaa kun mennään tuollaisiin leikkauksiin,on ihan hyvä kun tulee molemmat esille vaikka saman päivän lehdessä.En tullut kateelliseks susiturkista enkä muustakaan siinä jutussa.sellaisen tilan yrittäjällä on kyllä hyvä olla kaupallista koulutusta.on hyvä että vanhat sukutilat säilyisi.on vain oltava uusia ideoita.että homma sujuu.ja on vielä äiti ja sisko perijöinä,että rahaa kysyy.jos lunastaa itselleen. mutta voihan olla että on suuniteltu toisin .

  • Ari Niemeläinen

    Ansku, totta mitä sanot, paitsi tuo etteikö yrittäjällä ole vastuuta jos asiakkaalla on korvien välissä vikaa. Olin itse kymmenkunta vuotta yrittäjä ja jouduin monesti sanomaan asiakkaalle, että ei käy ja siltikään en tehnyt konkurssia. Kieltämättä kiusaus vilunkiin on rahan perässä suuri, mutta jokin tolkku pitää olla ja plastiikkakirurgiabisnes jos mikä ei tunnu tätä miettivän.

Jätä kommentti

*