Eläkeläisen uusi työpaikka

Viimeisin uuteen kotiimme tullut hankinta on ”eläkeläistyöasema”. Entisessä kodissa Naarajärvellä, yläkerran huoneessa oli pöytätilaa sijoitella koko tietokonearmada vähintäin kaksine näyttöineen parin neliön verran. Harrastehuoneessa oli ympärillä muutoinkin runsaasti paikkoja myös soittovälineille ja jos vaikka mille. Nyt kaikki vastaavat härpättimet pitää mahduttaa neliön – kahden sisään ja ne on oltava helposti siirrettävissä tarvittaessa paikasta A paikkaan B tilan puutteen takia. Soittopelit kannettiin alakerran kanakoppiin alimmaiseksi, ainakin toistaiseksi, yksi kitara jätettiin telkkarin taakse vaakatasoon lattialle.

Ratkaisua pienemmälle työasemalle etsin ensin netin erilaisilta sivustoilta. Työpöydälle asetin tiukat kriteerit muunmuassa mittojen ja muunneltavuuden suhteen, kohtuullinen hinta oli tärkeä asia, ei saa olla liian kallis. Muuttoon ja hankintoihin on jo nyt uponnut euroja lähes yhden kuukauden eläkkeiden verran. Tietokonepöytien hintataso alkaa 40 eurosta ja ylärajaa niillä ei olekaan jos mennään design-pöytiin. Mutta entä sitten valikoimat? Runsauden pula, niin äkkiä luulisi, mutta tuo koko, muunneltavuus ja hinta? Ei tärppää! Vaikka valikoimista ja kuvastoista sopiva sattuisikin silmään, varastot oli myyty juuri kyseisestä tuotteesta loppuun ja uusista pöydistä ei korona-pandemian epämääräisten toimitusaikojen takia ollut tietoa. Etätyöläiset olivat ostaneet lähes koko valtakunnan tietokonepöytävarastot tyhjiksi.

Pitkään ja hartaasti etsittyäni, lähes hermot menettäneenä, löytyi lopulta sopiva pöytä erään ”liikkeen” varastosta. Niitä näytti olevan toimitukseen peräti 70 kpl. Mutta missä on tämä tilanteeni pelastava kauppa ja sen varasto, Tampereellako siedettävän matkan päässä? Ehei, läntiseen Saksaan johtivat jäljet, eivät sentään sylttytehtaalle, lähelle Dysseldorfia. Tilaus vetämään. Nettikaupasta pitää aina ostaa luottokortilla kaiken varalta. Mutta eihän se minun äskettäin uusimani ” Debit-Ässäkorttini” sopinutkaan luottomaksuvälineeksi kyseiseen kauppaan. Piti ottaa riski ja maksaa pankkikortilla, se sentään sopi. Hinta ei ollut kova, 68 euroa sisältäen rahdin, näin ymmärsin ja paketin seuranta netissä kaupan päälle.

Seuraavana päivänä tilaus oli pakattu ja toimitettu rahtausliikkeeseen. Seurasin innolla ja pienellä pelolla tavaran matkaa ensin Saksassa ja sitten sieltä Suomeen. Lähes parikymmentä merkintää löytyi lopulta saatteesta. Pöytäni saapui neljässä päivässä Turkuun, en tiedä millä, ehkä laivalla ehkä ei. Turusta Tampereelle päivässä ja Tampereella paketti odotteli viikonlopun ajan toimitusta eteenpäin ja alkuviikosta kaipaamani työasemapaketti toimitettiin Nokialle. Tekstiviestillä ilmoitettiin tavaran saapuneen toimituspisteeseen. Huraa, paketti noudettavissa paikallisesta K-marketista.

Eilen illalla kasasin tämän nykyajan palapelin. Vain kerran jouduin purkamaan teostani ja irroittamaan kokonaista neljä ruuvia; niitä viimeisiä ruuveja ei olisi saanut kierrettyä paikalleen kun kasausjärjestyksessä näppäintason liukukiskoissa oli tullut pieni virhe. Ei muuten ihan helppo luettava ja tulkittava tuo kasausohjekaan. Annas olla, jos ei olisi huushollissa näin näppärää miestä käsistään, olen ylpeä aikaansaannoksestani!

Tässä kirjoitellaan nyt uudella työasemalla, onko kirjallinen tuotokseni entistä parempi, tuskin. Pöydän nurkallekin mahtuu jopa toinen monitori tarvittaessa. On ihan toinen juttu kirjoitella näitä minun höpinöitä kunnon työaseman ääressä kuin kyhjöttää polvet suussa vanhan olkkarin matalan pöydän vieressä, takapuoli rahin nurkalla. Vanha pöytä joutaa orkideoille alustaksi tai vaimon palapelipöydäksi, kyllä elämä on nyt mallillaan. t. ariukki

Jätä kommentti

*