Elämän sain soimaan!

Nuottiavain ja äänirauta, laulujen merkeissä tavataan

Elämän sain soimaan on Aarno Ranisen sävellys ja huomisen, lauantain Sulasolin Etelä-Savon piirin kuorojen viihdekonsertin nimi Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä. Toivon mukaan sali täytyy kuorolaulajien lisäksi muistakin musiikin ystävistä. Kuoroja taitaa olla mukana 7–8 ja niissä laulajia pitkälle toista sataa.

Olen saanut ilokseni laulaa Pieksämäen Mieslaulajissa vuoden vaihteesta alkaen. Kerran viikossa ”ukkoköörimme” kokoontuu harjoituksiin Harjun koululle. Vuoden aikana on yleensä pari konserttia ja joku pienimuotoinen esiintyminen itsenäisyyspäivänä ja joskus mm. kirkossa. Miksi käytin termiä ukkokööri? Taitavat nuorimmatkin laulajamme olla ylittäneet tuon maagisen miehen ikärajan 50v. Itsekin (66v.) kuulun nuoriso-osastoon. Seniori-osastossa on useampia 30-luvulla syntyneitäkin ja jo yli puoli vuosisataa eri kuoroissa laulaneita. Olen noviisi näiden konkareiden joukossa. Pari uutta laulajaa on minun mukana olon aikanakin joukkoon onneksi liittynyt. Noin 30–35 laulunlyömää miestä meitä on. Kovasti kaipaisimme nuorempaa väkeä mukaan, alle 5-kymppisiäkin ja vielä reilusti!

Ei tarvitse pelätä osaamisensa tasoa, jos koulussa on laulusta kasinkin saanut. Jos minä kansakoulun 7:n laulaja olen pärjännyt, tuskin kovin monella on isompia vaikeuksia olla mukana ja laulamalla oppii tällainen vähän yksinkertaisempikin huussissa äänijänteitään viritellyt.

Kuorolaulu on tällä hetkellä muutosten tuulissa. Välttämättä vanhat laulut Hannikaisineen ja muine menneen ajan säveltäjineen eivät kiinnosta liioin enää laulajia kuin kuulijoitakaan, joten uutta kaivataan. Semmarit (Seminaarinmäen mieslaulajat) ja muutamat muut uuden ajan kuorot ovat tuoneet esimerkillään väriä vanhahtaneisiin kuoroperinteisiin.

Mutta mikä ”parasta”, mieskuoro on niitä viimeisiä paikkoja mihin naisväki ei tuppaudu väkisinkään. En ole naisvihaaja, en sovinisti, pärjään naisväen kanssa omasta mielestäni vähintäin tyydyttävästi, mutta kaikenlaisten naisverkostojen ja kutomapiirien vastapainoksi on meille miehillekin oltava joku ”ikioma” paikka, ja se jos mikä on mieskuoro!

Laulamisen ohella kuorolaiset matkustelevat yhdessä erilaisiin tapahtumiin jopa ulkomaille. Illanistujaisia on silloin tällöin ja karonkat kuuluvat konsertin jälkeiseen iltaan. Jos  tunnet tarvetta löytää mukavia kavereita mielenkiintoisen, sopivan haastavan harrastuksen lisäksi, mieskuoro saattaisi olla juuri sinulle tarkoitettu paikka. Kysyvä ei tieltä eksy ja kurkkaamaankin voi tulla.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    kylläpä retuperän arvostus romahti – että kulttuuria – voe tokkiisa?

    Onnea kuitenkin illan tapahtumalle ja harrastuksellesi sekä jäsenhankintaan!

    (JK. Lupasin viime talvena poiketa kesälomallani Pieksämäellä, mutta sattuivat ne helteet, enkä lähtenyt kokeilemaan junien ilmastointilaitteita. Nyt saattaisi olla hyvä tekosyy, jos vain kyydit sattuvat)

  • plokkariukki

    Eino, eikö joka paikassa (Pieksämäelläkin) sentään jotakin hyvää ole jos oikein etsii, ”voe tokkiisa” vielä paljon muutakin kuoromussiikin lisäksi. Tervetuloa piipahtamaan, vaikka sitten kuoromusiikin merkeissä!

Jätä kommentti

*