Ettäkö Pieksämäellä ei tapahtuisi

Pieksämäen asioita käsitellään päivittäin maakunnan, jopa valtakunnan eri medioissa,  myönteisessä mielessäkö? Maineemme on kohta mennyttä poliitikoiden ja virkamiesten kärhämöinneistä johtuen ellei tehdä jotakin. Tässä tulee positiivinen uutinen kotikaupungistani!

Pistin loput vähät rahani likoon ja perustin yrityksen. Kyseessä ei ole suuri yritys, mutta näissä ympyröissä ja pieksämäkeläisessä yritysilmapiirissä kuitenkin melkoinen laitos. Yritykseni työllistää osa-aikaisesti yhden eläkeläisen, minut. Yrittäjä taustastani johtuen ajattelin olla heittämättä kirvestä kaivoon eläkkelläkään, kirveen lisäksi hommasin avukseni työkoneen.

Ostin noin 200 euron hintaisen halkomakoneen. Parin viikon ajan jokaisena joutopäivänäni olen pilkkonut muutaman sylillisen hellaan ja pönttöuuniin mahtuvia klapeja. Kaadatin ensin ammattilaisella kolme isoa puuta tontiltani ja siitä laskun maksettuani jäi vielä rahaa investoida klapikoneeseen. Kuntoani, fiilistä ja myös säätä vilkuillen vedän päälleni intoa pursuten vanhat henskeli-farkut ja 90-luvulta säilyneen ulkoilupusakkani. Työajoilta jäi ehjät turvakengät jalkojeni suojaksi ja tuskin paria vuotta vanhemmat ovat rukkaset kädessäni ja ei kun työmaalle.

Jatkuva laitekehittely on osa klapitehtaassa työskentelyäni. Oppikouluaikana turhilta tuntuneet fysiikan lait ja matematiikasta huonosti mieleen painuneet trikonometristen funktioiden merkitykset ovat nyt auennneet ihan toisella tavalla. Käytännön tasolla olen pohtinut, kuinka raskas pölli nostetaan noin 80 senttimetrin korkeuteen kipeitä lonkkia, selkää ja hajallaan olevia olkapäiden niveliä enempää kiusaamatta ja tuhoamatta. Kymmenien kilojen painoisten pöllien siirtäminen tontin eri kulmilta tuotantolaitokseen vaati melkoisia aivojen sekä voimien ponnisteluja sekin. Lankuista kehitellyt kaltevat tasot ja mahdollisuus pyöritellä pöllejä kantamisen sijasta helpotti materiaalin saamista itse tuotantoprosessiin. Avun pyytäminen ulkopuolisilta ei kuulu tapoihini.

Jäljellä on enää pieni kasa hyödyntämätöntä tuotantomateriaalia.  Olen pohtinut, entä sitten kun se loppukin on pilkottu? Laitokseni on herättänyt ympäristössä melkoista huomiota, sosiaalinen kanssakäyminen naapuruston kanssa on noussut aivan uusiin sfääreihin. Tuskin puolta tuntia työskenneltyäni, saan jo juttuseuraa tai muuten kiinnostuneita katselijoita ympärilleni. Koko seutu on saanut firmani ansiosta piristysruiskeen!

Keväällä kielteisen lonkan leikkauspäätöksen tehneelle kirurgille esitän myös kiitokseni. Tähän asti olen pärjännyt ohjeillasi olosuhteisiin nähden hyvin ja pieni työnteko ei kun parantaa oloani. Asiat eivät välttämättä ole aina niin kun minä ja sosiaalisessa mediassa vouhkaavat muka tietävät. Joskus viisaus on lääkärilläkin ja voi sitä omaa päätäkin käyttää järkevästi, eikä hakata vain kiviseinään! t. eläkeläisyrittäjäukki

PS. Toistaiseksi tuotettani ei riitä myyntiin asti, mutta toki komeita pilkekasojani saa ihailla ilmaiseksi

Kommentit

  • plokkariukki

    PS. Nyt on pöllit loppu, mitä seuraavaksi? Tarttes tehdä jotakin!

Jätä kommentti

*