Täällä Tampereen seudulla on juhlittu Tapparan jääkiekkomestaruuttaa pari päivää toden teolla muunmuassa uimalla yötä päivää Tampereen torilla suihkulähteessä. Ilveksen kannattajat ovat riemuinneet pronssimitaleista mikäpähän missäkin. Kohta alkaa MM-jääkiekkoturnee Nokia-areenalla. Millaista menoa yleisössä, fanikatsomossa ja kaupungilla nähdään, varsinkin jos Suomen pojat pärjäävät, jää nähtäväksi?

Meidän Nokian KrP:n porukat jännittävät vielä vähän aikaa miten käy Classicin kanssa salibandyn loppuotteluissa. Tyttärenlapsemme, innokkaita ”säbän” pelaajia molemmat, ovat hommanneet telkkariin kuukauden ajaksi maksukanavakortin, että saavat seurata miten oman valmentajan porukka KrP pärjää näissä hurjissa loppuotteluissa, nyt taitavat voitot olla Classicille 3 – 2 ja kai siellä 4:stä voitosta juhlitaan mestaruutta. Onneksi meidän perheessä voittojen juhlintaan kuin vapun viettoonkaan ei kuulu viinan kanssa lotraaminen.

En tiedä onko Suomen kansa muuttunut hurjemmaksi urheilu-fanittamisen suhteen? Joskus aikanaan kun Pieksämäen Namika voitti lentopallossa mestaruuksia, oliko peräti seitsemästi peräkkäin, pieksämäkeläisetkin osasivat juhlia, en vaan muista missä uivat hulluimmat humalapäissään ja olivatko miten päissään? Itse en juhlintaan osallisunut, oli muuta tekemistä, taloremppaa ja sen sellaista. Lentopalloihmisiä olen kuitenkin henkeen ja vereen. Pelasin itsekin kykyihini ja mahdollisuuksiini nähden lentistä aina täysillä, veren maku suussa silloin kun kentälle menin ja kun numeropaita oli päällä. Muutin takaisin kotikuntaani Pieksämäelle noihin Namikan suuruusvuosien aikaan vietettyäni mualimalla reilut 10 vuotta, edelliset viitisen vuotta Kuopiossa. Kuopiossaoloaikana alkoivat jo nuorena saadut vaivat kropassa hillitä pelihaluja, kipujen kanssa pelaaminen muuttui varovaisemmaksi ja satunnaiseksi.

Onko urheilun ja varsinkin fanittamisen kohdalla menty jo älyttömyyksiin? Ei meillä sentään vielä remuta kuten Englannissa ja joissakin fanaattisimmissa joukkueurheilumaissa, mutta elkeitä sellaisesta, jopa huliganismista alkaa olla. Osattaisiin olla ottamatta mallia muualta maailmalta ja juhlittaisiin jokseenkin selvin päin ja riehumatta, sellaista kannatan.

Vapun seudun juhlinta osuu luvallisena riemun ja rälläämisen ajankohtana samoihin aikoihin useinpien urheilun loppupelien kanssa. Epäilen pahasti, että joillakin homma karkaa käsistä pahemman kerran ja jälkeenpäin muistellessa voitonjuhlia kuin vappuakin muistikuvat tapahtuneista saattavat olla hyvinkin pätkittäiset ja olo jälkikäteen huteran oloinen.

Ymmärrän hyvin koronan tuoneen pakko-olon neljän seinän sisällä ja kyhjöttämisen kotona tuoneen painetta irroitteluun. Nuorilla, miksei meillä vanhemmillakin on tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen ja olenko ymmärtänyt, että paljon on joukossamme väkeä joka osaa juhlia selvin päinkin? Tuleeko varsinkin nuorilla ryhmän paine juopotteluun kuinka kovaksi juuri nyt opintojen päättymisen aikoihin? Vielä jos fanittamasi joukkuekin pärjää hienosti, olipa kyseessä sitten jäähallin kaukalo tai urheilusalin sisällä tapahuva pelaaminen, aihetta riemuun on, mielellään juhlitaan kuitenkin selvin päin.?

Minun vappuuni on kuulunut monesti jo silloin nuorempana musiikki. Bändimme kanssa oltiin keikalla monena vappuna ja vapun aattona. Vanhemmiten mieskuorossa olen saanut itse nauttia ja antaa ehkä toisillekin iloa kuorolaulun kautta. Parina vappuna lauloin Pieksämäellä Pieksämäen Mieslaulajien joukossa. Tänä vappuna laulan Nokian Mieskuorossa kirjastomme upeassa salissa pienimuotoisen ilmaiskonsertin mieskuorolaulusta innostuneille kuulijoille.

Tuleva viikko tuo sitten vipinää elämäämme toisella tapaa. Ensin teemme paperihommat valmiiksi uudesta mökistä täällä Pirkanmaalla ja sitten suuntaamme Suonenjoelle ja aletaan hieromaan kauppoja siellä mahdollisten ja halukkaiden Suonteen mökin ostajien kanssa.

Hauskaa vappua kaikille juttujani lukeville, toivoo plokkari-/ ariukki Nokialta