Häkäpönttöjä ja korttiannoksia

Entisestään kurjistuva maatalousyrittäjien tilanne ja maamme omavaraisuusasteen vaje monilla tuotannon aloilla on huolestuttava. Mitä itse voisin tilanteelle tehdä? Ostamallako kotimaisia kalliita tuotteita, joista tietää maksetun kunnon korvaukset tuottajille? Helpommin sanottu kuin tehty.

Ei pienillä eläkkeillä mielellään ostele kaupan hyllystä tyyriitä, vaikka kuinka kotimaista yrittäjyyttä kannustavia ja kannattavia tuotteita, kun ja jos vierestä löytyy vastaava halvempi, ehkä riistokauppapolitiikallakin tuotettu tarvike. Euro on kumma konsultti tässäkin asiassa. Varakkaammat sanovat, köyhän ei kannata ostaa halpaa. Totta, ei kannata, paitsi jos se on ihan välttämätöntä, jos halvallakin saa mahansa täyteen. Kestokulutustuotteissa on vähän eri asia, niitä parempia merkkikamppeita voi etsiä vaikka kirppikseltä. Ruoka meidän huushollissa vie ison osan kuukausibudjetista ja asuminen lähes loput. Jos jotakin jää, sillä ostetaan bensaa jos meinataan mökille tai lapsen lapsia katsomaan.

Ellei olisi vararahastoa talokaupasta, olisi kiikun kaakun riittäisikö raha enää jatkuvasti kasvaviin lääkäri- ja lääkekuluihin. Omaa tuotantoa ruoan suhteen on kohta ruvettava miettimään. Sotatilan ja saartojen jatkuessa maailmalla, halpatuonnin varassa olleet mm. viljan hinnat kiipeävät vauhdilla ja pulaa nähdään monen ruokapuolen tuotteen kohdalla, se on tosiasia. Jos täällä Pirkanmaalla jatkossa aiotaan asua, mikä ainakin toistaiseksi on tavoite, ei auttane kuin hommata oma pelto ja puutarha. Mökkien ja maaplänttien hinnat ovat täällä hirvittäviä verrattuna Savoon.

Ostaisiko joku kohtuuhinnalla mökkimme Suonenjoelta Suonteen rannalta? Siinäpä kysymys, johon ei tiedä vastausta kuin panemalla se myyntiin. Saisimmeko talokaupasta jääneellä vararahastolla lisättynä mahdollisesti mökin myynnistä saaduilla euroilla Nokian seudulta minkäänlaista palstaa ja mökkiä? Ainakaan pitkäaikaista lainaa en osaa enää kuvitellakaan otettavani.

Ne harvat mökit mitkä tulevat täällä julkisesti myyntiin menevät heti kaupaksi, jos hinta/laatusuhde on vähänkään kohdillaan. Kohteen etäisyys Tampereelta tai Nokialta on ratkaiseva hinnan suhteen. Näillä polttoaineen ja energian hinnoilla on pakko miettiä millaiseen ajeluun vakituisen asunnon ja mahdollisen mökin välillä rahkeet riittävät. Kohteeseen on iskettävä pienellä riskilläkin kiinni, mikäli meinaa kauppaa tehdä.

Saisipa nämä pirpanat, jotka tarvitsevat ja kaipaavat ainakin toistaiseksi mummin ja ukin läsnäoloa, siirrettyä sinne Savon puolelle jollakin konstilla. Yhtälö toimeentulon ja vaikka oman maapläntin tuotantoonpanon kohdalla siellä olisi paljon helpommin tehty. Tiedän senkin, että tällä kunnolla ei kummoisia viljelyksiä eikä puutarhoja ylläpidetä muutamaa neliötä enempää. Haaveilla kai saa ja pakon edessä tekee joskus ihmeitä. Toivottavasti sellaista tilannetta ei tule, että perunoita ja leipää ei kaupoista saa kun korttiannokset, mutta tällä menolla ei kukaan voi sanoa, onko ruokakin kohta säännöstelyssä.

Kävin alkuviikolla Karttulassa bändimme soittoharjoituksissa ja pakko on myöntää, että näillä polttoaineen hinnoilla on kohta Savon niin harkka- kuin keikkamatkatkin jätettävä laskuista pois ja mökin käyttöaste Suonteella laskee huimasti, ellei tilanteeseen keksitä uusia ratkaisuja. Miten olisi häkäpönttö Nissanin perään?

Teiden kunto alkaa olla sellainen, että auton hajoaminen on vain ajan kysymys alustan ja renkaiden osalta. Ainakaan pimeässä ei pysty kaikkia kuoppia kiertelemään vaikka kuinka yrittäisi. Jos meinaa muun liikenteen tahdissa pysyä on matkaa tehtävä kolareiden kuin teiden vaurioidenkin uhkista huolimatta kaasu pohjassa. Alkavat haasteet eläkeukolle liikenteessä pidemmillä matkoilla olla liian suuret.

Mikäli joukkoliikenteen hinnat pysyisivät edes nykyisellä tasolla, juna on se väline ja loppumatkasta taksi, millä Suonenjoen mökille jatkossa voisi tulla. Siellä otettaisiin Pappa Tunturi käyttöön kauppareissuille. Pyörällä ei jaksa yli 20 kilometrin edestakaista kauppareissua heittää. Vaatii melkoista muutosta ajatteluun että uskaltaisi edes kokeilla tätä vaihtoehtoa, varsinkin nyt koronan vielä jyllätessä joka puolella. Liikkumavara budjetin suhteen on pieni pieneläkeläisillä ja fyysinen kuntokin tuo haasteensa. Jos jotakin hauskaa ja mielenkiintoista haluaa elämäänsä saada, on koetettava keksiä uutta ajattelumallia ja ideoita, miten jatkossa elämä olisi elämisen arvoista. Siinäpä pulmaa kerrakseen. t. ariukki

Kommentit

  • Arja Hakala

    Tässä Ari Niemeläisen kirjoitelmassa on mökin ostoaikomus selvästi esillä.
    Siinäpä on mökkivälittäjille oiva tilanne tarjota mökkivaihtoehtoja ja tehhä mökkikaupat.
    Mutta mökkivälittäjissä (LKV) ei taija olla kaikistellen rivakkaotteisia myynti-ihmisiä asiakastyössä, jotta tämä Niemeläisen ostoaikomus tulisi huomatuksi.

    Onnistuneita mökkilöytöjä!

  • Ari Niemeläinen

    Kiitokset Arja kommentistasi! Taitaa mennä vain haaveiluksi mökin osto meikäläisen kohdalla. Keväällä tällaiset ajatukset iskevät raastavalla voimalla, mutta puute rahasta kuin rohkeudestakin ovat läsnä. Meinaamiseksi asiat usein jäävät. Moottoripyörän ostossa oli samoja elkeitä vuosia sitten, lopulta kauppaan päädyin ja se on ollut yksi parhaista päätöksistä elämässäni. Nyt alkaa aika loppua meinaamisellekin.

Jätä kommentti

*