Heittääkö vai ei, siinäpä pulma

Edessäni läppärin vieressä on nippu CD-levyjä, joista lähes jokainen on tieten ja tarkoin harkiten ostettu aikanaan. Tuli hommattua tuollaisten lättyjen soittamiseen tarvittavia laitteita jo kauan sitten, lienen ollut lähes ensimmäisiä kyseisten levyjen kuuntelijoita, olinhan töissä alan liikkeessä. Siitä lähtien alkoivat LP:t ja savikiekot pölyttymään käyttämättöminä, vaikka niiden soittamiseen tarvittava kalusto jäikin entisen telkkarihuoltoni hyllyyn piharakennukseen. Oltiin ja elettiin uutta aikaa, 80-lukua, kuunneltiin huipputoiston omaavia digitallenteisia CD-levyjä.

Koskahan viimeksi olen tuosta kasasta ainuttakaan biisiä pyörittänyt? Soittimia olisi autossa, kotona kolme kappaletta ja mökilläkin pari. Nyt joutavat levyt uuteen kotiin jos joku huolisi. Viimeksi levytallenteita olen kuunnellut motskariani korjaillessa ikiomassa pajassani joskus viime talvena, silloinkin niitä LP-kiekkoja vanhalla Asan steroyhdistelmällä, Steppenwolfin Born To Be Wildia.

Nyt on motskakoppikin lähes tyhjä, Ifa odottaa siirtoa Pirkanmaalle ja Pappa Tunturi taitaa lähteä mökin varastoon. Kukaan ei tunnu haluavan maksaa moposta sopivaksi katsomaani hintaa. Alennusmyynnissä Tunturi ei ole, sen sijaan lähes kaikki muu ylimääräinen ja halpa tavara on jaettu, suurimmaksi osaksi ilmaiseksi. Tuota minun ikiomaa huoltoani, miesluolaani tulen taatusti kaipaamaan ja siellä joskus nojatuolissa istuskellen kuuntelemaani Steppenwolfia ja tietysti kyynärpäitä myöten rasvassa viettämiäni laatuaikoja rakkaitten, kaksipyöräisten rojujeni kanssa. Kerrostalossa ei ole huoltotallia.

Elän taas uutta aikaa, monettako kertaa elämässäni? Muuttoauton lähtöön on vajaa viikko ja huusholli näyttää jo melko autiolta. Pakko kysyä itseltään, onko viisasta? Vastaus tulee syvältä sisimmästä, enemmän kuin viisasta!

Montaakohan pois luovuttamaani tavaraa tulen kaipaamaan myöhemmin? Toki joitakin enpä tiijä-vaiheessa olevia, harkinnan alla poistoon olevia on siirretty mökille välivarastointivaiheeseen. Bändikaverille soitellessani muutama päivä sitten, tarinoitiin tavaroiden hylkyyn laittamisesta, hänen vaimonsa lienee antanut ohjeen komeron siivoukseen, tavara ja vaate jota et ole kahteen vuoteen tarvinnut, pistä pois! Eipä tuon ohjeen mukaan komeroissani olisi jatkossa tungosta, ainakaan vaatekomerossa, saati uistinpakissa. Neljä pukua, pari virkasellaista, pari vähän kepoisempaa ja kymmeniä uistimia joutaisi noilla kriteereillä tilaa viemästä minun kaapissani ja uistinpakissani.

Ennen minulle niin rakkaat järjestelmäkamerani ja perhokalastusvälineeni joutuivat nekin poispanoon luokiteltavat-listalle. Perhoa en ole sitonut tai heittänyt varmasti viiteen vuoteen ja järkkäri kulkee mukana muodon vuoksi, kyseiset välineet saivat kuitenkin toistaiseksi armon tappotuomiolta. Jos sittenkin vielä tarvitsisin pidempää putkea luontokuvaukseen ja into iskisi jollekin koskelle perhokalaan. Vaikken ihan Lappiin asti pääsisikään, eikö Siuronkoski ollut lähellä Nokiaa, liekö siellä jalokalaa? Perhonsidonta pitkinä talvi-iltoina on varsin rattoisaa puuhaa ja kun noita sidontatarpeitakin on jäljellä melkoinen laukullinen, vapoja ja keloja monenlaista sorttia, ties vaikka jälkikasvu innostuisi jalosta kalastusmuodosta perhonsidontoineen.

Nyt alkaa näyttää pikkuhiljaa todennäköiseltä, että jäljellä oleva tavara saattaisi mahtua sittenkin pihassa olevaan konttiin sekä kolmeen autoon, ehkä lopulta kerrostalokaksioonkin. Jännityksellä odotan kymmenen muuttopakkauslaatikon, kolmen ison saavin ja pienempien, kertyneitten banaani- yms. laatikoiden täyttämistä, niiden sekä muutaman muun tavaran ja sohvakaluston sullomista lauantai-aamun muuttokuormiin.

Jätä kommentti

*