Hummeettikopassako heittää?

Sairaanhoitaja, labra, lääkäri, röntgen, apteekki, labra jne. Minulla on kierre päällä, voiko tätä sanoa jo riippuvuudeksi? Aiemmin meni useita vuosia ilman lääkkeitä ja lääkäreitä. Iän karttuessa puoli vuottakin tuntuu olevan pitkä aika ilman ajanvarausta jonkilaiseen terveystarkastukseen vai pitääkö sanoa sairaustilan päivittämiseen. Onko meillä kiireisiksi väitetyillä eläkeläisillä kumminkin aikaa miettiä ja kuunnella enemmän omaa kroppaamme ja jomotuksiamme kuin silloin työssä ollessamme? Ennen eläköitymistä piti olla melkein jalka poikki tai sydänkohtaus päällä, että lääkäriin lähdettiin. Sairaudenhoitokäyntejä kertyy nykyisin useampia kuukaudessa, jopa viikossa, mutta siinäkin tulee pulma ajanvarausten ja kyytien kanssa.

Ajanvarauksissa pitää olla tarkkana ja jopa tiukkana. Ensimmäistä lääkärin vastaanottoaikaa tarjotaan viikkojen päähän. Suurimmassa hädässä voi mennä päivystykseen istumaan ja odottamaan. Sielläkään ei aina pääse hoitajan konttoria pidemmälle. Hankalimpia ovat nämä hieman isompaa operaatiota tarvitsevat jutut. Pieksämäeltä suunnataan Mikkeliin tai Kuopioon. Taksi on usein ainut sopiva kyytineuvo hoitoon, sekin maksaa. Jonot tuntuvat kasvavan joka paikassa. Jos et puhelimitse hoputa ajanvaraustasi, voit päätyä pikaistakin hoitoa (omasta mielestäsi) tarvitsevan sairautesi tai kipusi kanssa ajanvarausjonon viimeiseksi. Miten käy heidän, joilla ei riitä kyvyt ja terveystila pitäämään puoliaan tätä hoitobyrokratiaa vastaan?

Tämän talven flunssista olen kuullut, että niistä ei pääse eroon kuin ensi kesänä. Informaatio on peräisin mummojen rollaattorikerhon ja kahvibaarin ukkoköörin tietotoimistoista. Omalla kohdallani kyseinen tieto ja diagnoosi taitaa pitää liiankin hyvin paikkansa. Joulusta asti olen kärvistellyt epäterveen kirjoissa pahasti rykien ja välillä kylmästä hytisten. Lonkkaleikkaukseen lähtökin olisi kohtapuoliin.

Monen kanssaeläjän kehotuksesta soitin vihdoin terveyskeskukseen. Pii…tkän odottelun jälkeen hoitaja vastasi. Olisivat soittaneet kuulemma takaisin päin, kun olisin osannut näpytellä oikeita numeroita ja risuaitoja kuunneltuani sen litanian kaikkien ajanvarauspuhelimien oltua varattuna. Hoitaja antoi, näpytteli koneellaan lähetteen labraan ja monta purkkia verta valuttivat ja sen pissapurkinkin huostaan ottivat, jonka jouduin hakemaan etukäteen samasta laitoksesta. Sydänfilmiinkin pääsin. Lääkäri on sitten reilun viikon päästä. Palvelu oli todella ystävällistä! Toivottavasti tämä outo olo rinnassa ja köhä eivät enää tästään pahene, lumitöitäkin on tiedossa.

Jos ja kun on huonokuntoinen, näiden sairausasioitten hoitaminen on tullut monelle hankalaksi. Tietysti paksu rahapussi ja hyvä avustaja auttavat, mutta mistä suurinpaan hätään otat kumpaakaan? Muisti kun alkaa pätkimään ja hummeettikopassa heittämään, tulee helposti mieleen – olkoon, korjatkoon Luoja aikanaan.

Sotet, labrat, apteekit ja lääkärit, pulmia kerrakseen. Toivottavasti Lahden MM-kisoissa  kilpailijat eivät ole saaneet vääriä aineita veriinsä ja pissaansa. Olisivat oikealla tavalla tolkun kunnossa ja saataisiin oivat kisat. Nyt olisi aikaa katsoa vaikka telkkaria, ei uskalla muutakaan kuin pakolliset tekemiset. Toivottavasti kuukauden päästä olen Mikkelissä lonkkaremontissa, pääsen kesään paremmassa kunnossa ja vaikka pikkuihmisten kanssa Suonteelle ongelle.