Hiekkarannalla hissutellen

Hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan hurjaa vauhtia. Kuka tai ketkä siitä kärsivät, en tiedä? Milloin ihminen kokee olevansa hyvätuloinen ja pärjäävänsä palkallaan tai eläkkeellään tarpeeksi hyvin? Kuinka suuret tulot on oltava, että osaa olla tyytyväinen? Kaikki eivät ikinä!

Otan esimerkin läheltä. Esimerkkihenkilöni on yli kuusikymppinen työkyvyttömyyseläkeläinen. Silloin kun hänellä menevät asiat putkeen, rahat riittävät normaali elämiseen vallan mainiosti. Hän on taloudelliseen tilaansa ihan tyytyväinen!

Mainittakoon alkuun, että viina, olut ja tupakka ja muut virvokkeet riipaisevat hänen eläkkeestään kuukaudessa ehkä 10 euroa ja vaimon eläketilistä ei yhtään. Entäpä sinulla? Vaimon ja hänen yhteenlaskettu nettotulonsa asumisvelan ja -menojen jälkeen jää keskimäärin noin 1200 – 1300 euroon, tämä on arvio! Tietysti heidän iäkäs talonsa, pieni mökkinsä, huom. 2 kpl autojaan ( hinta yhteensä noin 2500 euroo), vanha moottoripyörä (kuvassa) ja nyt purettuna maalausta odottava mopo (ei rekisterissä eikä vakuutuksessa) vaativat välillä rahaa vakuutuksiin, korjauksiin jne. Kulkuneuvoihin he ostavat bensaa yhteensä noin tankillisen kuukaudessa eli 50-60 eurolla joka tapauksessa alle satasella. Turhia ajoja vältellään, äijän mökkikäynnit talvella ja yhdessä kesäaikaan ja pari välttämätöntä reissua kahden viikon välein naapurikaupunkiin ovat matkat, joihin bensat hupuloituvat pääosin.

 

IMG_1645

Äijä oottaa kessee kun kuuta nousevoo

Esimerkkipariskuntamme syö päivittäin suhteellisen terveellisesti, mutta liikaa kulutukseen nähden. Liikkuvat liian vähän syömiseen  nähden. Äijä harrastaa kansalaisopiston kirjoittaja-piiriä ja käy välillä rukoilemassa miesten rukouspiirissa varjelusta ja hyvvee olloo muille ja vähän itelleenkin, vaimo tekkee samaan eri päässä kirkkokompleksia. Vaimo käy seniorikortilla vesijumpassa ja uimassa. Ukko vääntäytyy joskus uimahalliin vesijuoksemaan ja turisemaan siellä saunassa äijäporukassa jonniinjoutavia.

Mieli tekisi heilläkin joskus lämpöiseen ulkomaille. Kippeet paikat nauttisivat hiekkarannalla hissuttelusta. Siihen ovat rahat säästäneet pitemmällä aikavälillä ja passit uusittu äskettäin. Toisaalta kuulemma pelottaa, jos tulee jokin ylimääräinen menoerä, kuten ensi kesänä on kai pakko uusia liiterin katto. Se nielassee parin etelän reissun eurot. Äijä tekisi katon itse, muttei ennee kykene. Talkoot järjestäisi, mutta taitaa olla sekin nykyään laitonta hommaa ja tulisiko niihin ketään? Toisaalta hän haluaa työllistää urakalla pari ukkoa muutamaksi päiväksi! Täällä periferiassa ei raksamiehillä ole liikaa töitä ja pimmee homma ei istu ollenkaan isännän pirtaan. Niin, mitä niillä veromarkoilla ja muilla sotumaksuilla saadaankaan aikaiseksi; kai yhteiskunta jotain tekee meidän yhteiseksi hyväksi?

Lähimmäinen tuntuu olevan jokseenkin tyytyväinen eläkeläinen, oletko sinä tai olisiko ainakin syytä olla?

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvä Ari. Uskoisin että meistä melkein kaikilla hienot kokemukset ja myös ikävät kokemukset eivät liity millään lailla rahaan. Tottakai usempi meistä rahasäkin vastaaottaa. Mutta kuinka kauan ollaan sen säkin päällä istuessamme onnellisia. Empä tiedä. Tyytyväisyys ja kiitollisuus muista se. (komennan tässä itseäni, koska olen uppiniskainen)

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Veikko ymmärryksestä. Toki huaveiloo lähheinennii! Suattas Ameriikan tätin perinnön pamahettua vaehtoo prätkän ies kymmenen vuotta tuoreempaan ja vähemmän ajettuun ja jos oes yks hyvä aato, ei tarviis olla sitä varavehettä tuolla pihanperällä. Ei muuten oo tiejossa Ameriikassa sukua ja uhkapeeliäkkää niinku Lottoo ei harrasta hän. Sattuu tuttavissa olemaan niitäe, jotka ovat rikastunneet, joku jopa työllä, vaekka ei uskos ja sitte on lottovoettajiakii tiijossa. Yhtään sen onnellisimmilta ei niitten pärstät näätä kun ko lähheisen. En väetä, joku suattaa tulla onnelliseks rahastakkii. Hitto kun yl`miäränen viiskymppinen joskus tekköö makkeeta meikällekkii, varsinnii jos se ei oo millään muotoo korvamerkitty!

Jätä kommentti

*