Ihana aamu

Kuuletko teeren pulputuksen?

Kuuletko teeren pulputuksen?

Johnny lauloi aikanaan ihanasta aamusta. Eilen aamulla istuessani reppujakkarallani auringon nousua odotellessa tulivat tämän laulun sanat ja sävel mieleen, lienenkö siinä teerien pulputusta ja suhautteluja kuunnellessa hyräillytkin, kysykää sitä serkkupojalta, istui samaisen suosaarekkeen toisella puolella sumuverhon takana. Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa tapaa niinkuin tää, jotenkin sinne päin sanat menivät. En erityisemmin rakasta ihana-sanaa, mutta tähän yhteyteen sen harkitusti liitän, kun kukaan ei ole kuulemassa ja näkemässä.

Ei kummoisia vaadi nähdä ja kuulla syysaamun käsittämättömän upea tunnelma jossakin luonnon keskellä. Sumun hälveneminen suonlaidalla, auringon nousu usvaisella järvenselällä tai vaikkapa pysähdys pellon reunaan niitä traktorin munia ihailemaan. Tällaiselle mahtavalle tunnekokemukselle on herättävä ehkä hieman normaalia aikaisemmin ja löydettävä tiensä tai polkunsa jonnekin luontoon sumun keskelle ja seurattava auringon nousua sieltä jostakin usvan taakaa.

Helppoa se on teille eläkeläisille, kuulen jo jonkun ruuhkavuosia elävän perheen äidin tai isän sanovan. Totta, mutta …?  Tekaisisit eväitä reppuun vapaapäivää edeltävänä iltana, mikset ottaisi koko ikiomaa rakasta katrastasi mukaan ja lähtisi makkaranpaistoon jonnekin laavulle tai tietämällesi nuotiopaikalle. Tällä viikolla on näitä sumuaamuja ollut useita ja jatkossakin niitä on luvassa. Ei kai nyt seitsemältä ylösnousu niin kamalan varhainen ole, ottaa sitten vapaapäivän kunniaksi retken jälkeen vaikka päivätirsat? Sumu leijui ilmassa paikoin eilenkin lähes puolille päivin.

Suonlaidalla aamupakkasen hieman hytistäessä pusakan sisällä, kaivoin termarin repuntaskusta ja kaadoin kuppiin kuumaa teetä, heti kaikkosi kylmän väristykset sen siemaistuani. Auringon kuultaessa sumun takaa alkoi ympäristökin sen verran valaistua, että jäiset puolukat ja muutama karpalo ilmaisivat itsensä ottietäisyydellä. Teeriä lenteli yhtenään suolta ja sen reunoilta sointipaikkaa hakien. Yksikään ei ihan hollille asti eksynyt. Haulikon laukaus olisikin pilannut hartaan aamuhetken pikkuhiljaa aivan hiljaiseksi muuttuvalla suolla. Joutsenetkin läheisellä lammella hiljenivät aamuruokailulleen.

Kolme miestä asteli kukin omasta suunnastaan autolle parin tunnin aamuhartauden jälkeen. Yhden meistä piti lähteä työmaalleen, me kaksi muuta joutoukkoa läksimme kotiin. Syksyn lehdet pihassa odottelivat haravoitsijaansa. Minulla muutama ruutu kännykkäkameran muistissa ihanasta aamusta, kaverilla mielessä ampumatta jäänyt ukkoteeri suokäkkärän latvassa.

Sumussa järvellä

Sumussa järvellä

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    mukava ja tunnelmallinen postaus! l
    Laitoin peukun.

    Niin, kukapa sitä tohtisi mennä luontoon kun säätilan(kin) voi katsoa netistä. Tuo sumukin on vain pahainen haitta.

    Uskoisin etä tunnelma kuitenkin jää harvinaisena kaikille mieleen. Kuvasi ovat tähän kauniita.

    Kallansilloilla kerroin autossa tutuilleni, että tällaisena aamuna venäläiset hyökkäsivät sumun turvin tästä yli Suomen sodan päivinä.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Eino kommentista! Harva nuorempi on nykyään sumua edes nähnyt kuin korkeintaan auton ikkunasta. Pimeä ja sumu pelottavat nykyihmistä. Äänet ja kaikki mitä ympärillä on, tuntuu erilaiselta, jännittävältä. Istuessa ihan hiljaa näkyvyyden ollessa ehkä vain muutamasta muutamiin kymmeniin metreihin, voi yllättäen nähdä hirven, ketun tai jopa niinkuin Eino mainitsi – vihollisen. Kokemusta minullakin on näistä pimeässä ja sumussa liikkuvista aseellisista. Joskus rt-hommissa ollessa noin kymmenen miehen sotilas-osasto yllätti pimeässä, neuvokkuus oli tarpeen. Suomessa ei tarvitse sentään sellaista pelätä tänä päivänä.

Kommentointi on suljettu.