Isänpäivänä suurin osa meistä muistaa tai muistelee isäänsä, hyvällä tai pahalla, molempia löytynee. Kultaako aika muistot omasta isästä hänen kuoltuaan tai onko löytynyt uusia asioita isän eläessään sanomisistaan ja tekemisistään, jotka ovat vaikuttaneet tai vaikuttavat edelleen minunkin elämääni.

Minulla on onni olla kahden lapsen isä ja lapsenlapsia on kertynyt kolme, joten isoisyyskin eli ukkius on tullut reilun kymmenen vuoden aikana koettua. Välit jälkikasvuun ovat hyvät ja lapsenlapsia tapaamme Nokialle muutettuamme viikoittain.

Meillä isovanhemmilla on joskus halu ohjeistaa aikuistenkin lastemme elämää, heidän valintojansa jopa kumppanin tai opiskelujen suhteen, saati lasten kasvatuksessa. Olen näissä asioissa hyvin varovainen ja pyrkinyt sanomaan mielipiteeni vasta sitä kysyttäessä.

Mitä haluaisin antaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni nyt, se on yhteistä aikaa niin kauan ja paljon kun he sitä haluavat. Omien lasten ollessa pieniä työnteko yrittäjänä vei liikaa ajastani. Omakotitalomme remontoinnissa vierähti vuosien ajan sekä illat, että viikonloput, vähistä lomista puhumattakaan.

Aika ja elämä kaikkineen muuttuu entistä kiivaampaan tahtiin. Sukupolvien erot kasvattajana kuin vanhempina ovat myllerryksen ja tietotulvan kohteena että ihan hirvittää. Ennen puhuttiin mm. vapaasta kasvatuksesta, kurista, nyt kaveruusvanhemmuudesta. Maalaisjärki mukaan, lienee tuttu termi meille vanhemmille ikäluokille, mutta sen ymmärtämisen tajuaa ehkä aika myöhäisessä vaiheessa jos sittenkään.

Minun muistoni ja tuntuma omasta isästäni on pelkästään myönteinen. Välttämättä jokaisella perheen lapsella ei ole samanlainen suhde isäänsä, tämä tullee esille usein uusioperheissä, uusioperhe oli meilläkin. Isä oli äidin kolmas aviomies ja meitä lapsiakin kolmea eri sukunimeä. Lapsi voi kokea jonkun sisaruksen olevan vaikkapa isän suosikki ja kateus nostaa tällöin päätään.

Isä oli luonteeltaan uskallan sanoa järkähtämätön. Hän vietti aikaa minun kanssani paljon, otti mukaan harrastuksiinsa niin kalastukseen kuin erällekin. Pikkuveli oli äidin poika, johtuen lapsena sairastamastaan vaikeasta sairaudesta, joka sitoi äidin häntä enemmän hoitamaan. Isä opetti paljon hyödyllisiä asioita, kuten erilaisten moottoreiden ja laitteiden korjauksia, joita tehtiin yhdessä jo minun ollessa pieni nassikka. Yökalaan pääsin hänen kanssaan alle kahden vanhana. Isä oli turvallinen siksikin, ettei hän ottanut lapsuudessani viinaksia lainkaan, kuten monet muut sen aikaiset tehtaan työmiehet. Isän ohjeet olivat selkeitä kun jotakin piti tehdä ja kiellot samoin, tiesimme rajamme. Häneen pystyi luottamaan sata prosenttisesti, hän piti aina lupauksensa. Tärkeimpiä isän neuvoja: Älä koskaan valehtele! Auta toista silloin kun hän tarvitsee apua. Älä puhu pahaa toisista. Tee työsi niin hyvin kun osaat.

Kahdesti sain isältä ”remeliä”. Menimme pikkuveljen kanssa joelle keväällä luvatta jäälautoille isojen poikien perästä ja toisen kerran ”tappelimme” pikkuveljen kanssa heitellen toisiamme tiiliskiven kappaleilla ja jommalta kummalta aukesi silmäkulma. Syystäkin remeli lauloi, ”saimme mitä tilasimme”.

Asia mistä isän kanssa tuli sanomista oli musisointi ja kovaäänisen musiikin kuuntelu hänen ollessaan kotona. Isä ei sietänyt kovaa meteliä. Hän kärsi kovista äänistä töissään sorvin ääressä tehtaan verstaalla. 60-luvulla kasvatettu pitkä tukkakaan ei miellyttänyt isää, mutta sen hän hyväksyi kun bändikeikoilta hankin sen verran rahaa, ettei isän tarvinnut juuri koskaan minulle rahapussiaan aukoa.

Sain isästä luotettavan ja turvallisen miehen mallin. Se pidetään mikä luvataan ja ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä, mutta jokaisen kanssa pitää yrittää pärjätä. Yhteisiä harrastuksia meillä oli hänen viime vuosiinsa saakka, niin kauan kun hän pääsi kunnolla liikkumaan. Kävimme yhdessä kalassa ja pieni lenkki joskus metsälläkin. Omat lapseni pitivät isästäni Aarne-ukista kuten minä aikanaan Kalle-ukistani. Valitettavasti Kalle-ukki kuoli minun ollessa alle 10 vanha, isä-Aarne täytettyään juuri 70 vuotta, liian varhain kumpikin. Jospa omat lapseni ja lapsenlapseni muistelisivat minua samoin tuntemuksin kuin minä omaa isääni ja ukkiani, silloin olisin onnistunut isänä ja isoisänä olemisessa.

Hyvää isänpäivää t. ariukki