Isänpäivän jälkipyykkiä

Olen onnekas saadessani olla isä ja ukki, kaikilla miehillä tähän ei ole mahdollisuutta. Jälkikasvustoni on kaksi isoa ja kolme pienempää perillistä, yksi ihana pikkuinen tyttö ja pari pojan nassikkaa. Vävyn ja miniän kanssa pärjään mainiosti, miten lienee heidän minun kanssani?

Minulla oli isä joka ei juonut viinaa. Ukki, isän isä sen sijaan joi, aika paljon, mutta ei se minua haitannut. Tuoksahti välillä, nykyisin kai sanottaisiin kokoukselle, hän oli silloin entistäkin leikkisämpi.

Ukin kanssa leikittiin hevosleikkiä. Ukki oli hevonen, jolla minä ratsastin pitkin pöydän alusia ja mitä eriskummallisimpia paikkoja. Ukki teki töitä oikealla hevosella ja minä olin usein mukana apumiehenä. Sain jo aika pienenä ratsastaa ukin hevosen hakaan töiden päätyttyä. Ukki oli tallimies tehtaan talleilla, siellä oli monta hevosta, paljon erilaisia kärrejä ja rekiä. Näin minä senkin, miten ukki kengitti hevosen. Kerran ukin oma nimikkohevonen löysi ukin kadonneen sytkärin sen omasta pilttuusta, Keiju-tamma oli viisas hevonen.

Isän kanssa korjattiin moottoripyörää ja kaikkia muita vehkeitä, käytiin kalassa ja metsällä. Isä oli töissä tehtaalla ja vein hänelle verstalle ylitöihin aina eväät. Isä sorvasi erilaisia rautaisia kappaleita, putkia ja venttiilin osia, niitä meni ”Epyktiin” asti, sorvi piti kovaa meteliä. Verstassa oli paljon ukkoja töissä ja Sylvi ja Hilja.

Kuinka moni pikkupoika tietää tänä päivänä mitä iskä tekee töissä? Moniko isä korjaa kotona moottoripyöräänsä poikansa kanssa? Tietääkö poikasi tai pojanpoikasi, miksi iskä on usein ylitöissä ja onko pakko olla? Olisi paljon mukavampaa tehdä kahdestaan jotakin, rakentaa lennokkia tai pienoismallia, käydä katsomassa jotakin peliä tai pelata yhdessä.

Tiedän, rakennatte joskus yhdessä hetken legoilla ja katsotte telkkarista lasten ohjelmaa, tosin sinä räpläät samalla kännykkää, tablettia tai läppäriä. Lennätätte droneakin – tai sinä lennätät ja poika katsoo vieressä tippa silmässä – anna kun minäkin.

Voi meitä tämän päivän isejä ja ukkeja, aina on kiire ja stressi, onko oikeesti? Onko niin, ettemme jaksa kuunnella kitisevää pikkumiestä kotona ja alkaa touhuamaan yhdessä, kun töissä ja harrastuksissa kuulee jo liian paljon narinaa ja arvostelua, deadlinet hakkaavat päälle? Pikkumies on vain vähän aikaa isää ja ukkia tarvitseva pikkuinen, annetaan hänelle aikaa nyt, kun hän on sitä vailla!

Jospa hänkin käy sinua tervehtimässä palvelukodissa sitten kun on sen aika. Voi käydä niinkin kuin Ari-ukille menneenä isänpäivän aamuna, sai pojiltaan lahjaksi pienen, ihan vähän hölskyvän paketin ja saatesanat: ”Ota tästä sitten joskus pikkuiset, vaikka siikaverkkojen noston jälkeen, lämmikkeeksi.”

Ps. Isänpäiväkortteja tuli kolme ja vielä suu makeaksi sinisestä kovasta paketista, on hienoa olla isä!

Jätä kommentti

*