Iso pyörä heittää

Otsikon lause lienee monelle tuttu? Viikonlopun aikana on näkynyt isoihin pyöriin (Big Wheels) vinksahtaneita Pieksämäellä runsaasti. Minäkin änkesin eilen kortin postilaatikkoonvientireissullani kadun varteen katsastelemaan näitä ns. harrasteautoja. Veikkaisin useimman noista olleen sellaisia, joilla meikäläisen tulotasolla ei ajeltaisi kuin eläkkeensaantipäivänä. Sen verran pakoputkista tuprahti savua rengasta poltettaessa, että häränsilmä pyörähti taatusti polttoainetankissa, olipa tankissa sitten bensaa tai naftaa. Pakoputkiakin oli viritelty moniin autoihin yhtä monta kuin konepellin alla murisi sylintereitä, useammassa lienee olleet ne 8 kappaletta, V-8 You know!

Itse olen vinksahtanut harrastetasolla kaksipyöräisiin. Isommassa kaksi pakoputkea ja kaksi mäntää, V-2 ja vaivaiset 500 ksm. Pienemmässä yksi ainokainen sylinteri, jossa hyrrää 50-kuutioinen Puchin valmistama mopon mäntä, Pappa Tunturi, tiedäthän?

Minuakin kiinnostaisi tallissani, jos niin iso sellainen olisi, 60-luvulta oleva Toyota Crown farmari, sähköistetyllä takaikkunalla! Sellaisella heitettiin bändin kanssa keikkaa Savossa ja vähän kauempanakin 60–70-luvun vaihteessa. Olisi nostalgiaa kerrakseen päästä näin vanhana ukkonakin karauttamaan Haapakosken kylätapahtumaan entiseen malliin Toyota Crown täynnä soittokamaa ja pelimanneja. Pari tyttöä penkin tiivisteenä tunnelman lisäämiseen. Kattotelinettä myöten auto lastattuna täyteen, katolla kulkisivat Jussin rummut ja Tapsan urut. Rae- tai vesisadetta emme tälle reissuille kaipaisi, kuin silloin ennenkään.

Aina haaveilla voi ja kannattaa, se tuo vaihtelua ja iloa elämään. Enimmän pakokaasun käryn haihduttua eilen BigWheels-cruisingin jälkeen, kaivoin Tunturini oman, pikku harrastetallini nurkasta. Vedin päälleni nahkarotsin, sieltä jostakin 80-luvulta kuten ajokkinikin. Halpis avokypärä ja laskettelulaseista tuunaamani ajolasit päähän, kirppikseltä ostamani pappamallin farkut, loppunajetut tennarit jalkaan ja eikun menoksi. Sininen savu pöllysi minunkin ainokaisesta pakoputkestani painellessani Naarajärveltä kaupunkia kohden hana auki. Vesitornin mäessä vaihtoi automaattilaatikko ykköstä silmään ja kiidätti minut huipulle juuri ja juuri kävelyvauhtia. Tornin takaa alkoi hurja alamäki kohti kaupungin keskustaa. Fuskasivatko vasta valmiiksi saamieni ajolasien tiivisteet, kun moponi saavutti huikean 40km/t huippunopeuden, tipahti ensimmäinen tippa silmäkulmastani? Vai oliko se ensimmäinen niistä nykyään niin harvoin vuodattamistani – ilonkyyneleistä?

 

 

Kommentit

  • Jari

    Kiitos blogistasi. Olen viime vuoden aikana katsonut Wheeler Dealers (tulee Kutoselta) ohjelman ohella Fast n’ Loud-sarjaa. Jälkimmäisessä ohjelmassa ääntä ja kumin käryä piisaa, kun vanhoja, usein kulkemattomia autoja uudistetaan ja herätetään henkiin.
    Tämä on herättänyt minussa paljon mietteitä: ovatko nykyautot tylsiä/muodottomia massakulutustavaroita, joissa ei ole kunnollista henkeä? Miksi maailmassa on tähän suuntaan kuljettu, sitä ei voi kuin ihmetellä?
    Ehkä kyse on vain siitä, että autoissa täytyy aina jotakin uutta ominaisuutta olla tarjolla, jotta hintoja voidaan nostaa? Onko niistä varsinaista hyötyä, se onkin jo oma kysymyksensä.

    Tuunatun 60-luvun Toyota Crown farmarin näkisin mielelläni. Ei siihen tarvitsisi Gas Monkey-tyypistä muutosta tehdä, mutta jotakin pientä siinä voisi olla.

  • Mustamies

    Mustamies on ihastunut Toyotoihin, kun olin ostamassa eka-aatoo, niin kaverit neuvoi: osta Toyota, se on sinunnii käsittelyssä hyvin kestävä aato.
    Totta se on ollut, työ-elämässä ollessan, ajelin Diissel Toyotalla, paketti sellaisella.
    Sitten kun jäin eläke-ukoks, niin ajelen edelleen Toyota farkulla. Merkiä en vaiha, ennen kun luovvun ajokortistani, sukat kyllä vaihan kuiteskin aina välillä !

  • Ari Niemeläinen

    Totta pojat, nykyautoissa, edes Toyotissa ei ole sitä jotakin, mitä ennen vanhaan. Meidän koslamme oli ilmeisesti eka mallia Crownia pyöreillä lampuilla ja kojelaudassa soi muistaakseni Philipsin tai Meccan isolla kasetilla oleva mankka ja siinä Tomppa Jones ja Engelbert Humberdink, näitä kuunneltiin tullen mennen keikalle. Siihen aikaan yökahvilat ja nakkikioskit tulivat tutuiksi. Monesta paikasta sai hodareita ja hernekeittoakin. Paras ja useimmin vierailtu kitska oli Varkaudessa Taulumäellä ja tietysti Pieksämäen Asemaravintola. Nyt on enää vain niitä A:lla alkavia, mutta eipä ole enää muusikotkaan liikkellä Toyotallaan.

  • Mustamies

    Vanha sanonta: Ota Toyota, jos et muuta aato
    raski ostoo.
    Se pittää edelleen monen aaton ostajan kohalla paikkansa !

Jätä kommentti

*