Jonniinjoutavuuksia

Näin pyhäinpäivän jälkeen muistuu mieleen kymmenet kynttiläkirkot ja erilaiset tilaisuudet, joissa kansa muisteli työssäoloaikanani edesmenneitä. Omat läheiseni eivät juuri seurakunnan töissä mieleen ehtineet, ei elävät eikä kuolleet, ennenkuin illalla työnpäivän päätyttyä. Työkiireiden lisäksi pyhäinpäivän seutuun oli maa hyvin usein valkoisena ensilumesta ja ajokeli kirkoista ja hautausmailta toisille kiirehtiessä haastava.

Toisin on nyt, ei ole kiirettä. Tekemisen puute korventaa sielua. Eläkettä olen nauttinut jo vuosia. Lumisateita odotellaan sääennusteen mukaan Nokian seudulle ehkä vasta tulevana maanantaina. Omaiseni jäivät viimeisille leposijoilleen sinne Savon seudun kalmistoihin ja tällä kertaa kynttilät jäivät heidän haudoilleen illan pimetessä minulta viemättä.

Menemiset ja tarpeet muuttuvat iän myötä. Jotkut aktiiviset painavat töitä, jopa niistä nauttien pitkälle eläkeikään. Toissa päivänä tuli viesti yhden aikamme työikonin kuolemasta, näin voitanee sanoa. Kuolema-sanan käyttöä ei enää juuri nykyään käytetä sen lopullisuuden tuoman kaiun takia. Kaikilla meillä kuolema edessämme on, ennemmin tai myöhemmin, niin oli Kirsti Paakkasellakin. Pitkään hän jaksoi Marimekon ohjissa olla ja nostaa tämän jo lähes multiin vaipuneen yhtiön uuteen kukoistukseen.

 

Tekipä ihminen kuinka paljon tai vähän töitä eläessään, rahaa ja kunnia kuin niiden puutekaan ei juuri kuolinpaidan taskuissa lähdön hetkellä näy eikä paina, tämän opin työn kautta sadat ja taas sadat hautajaiset kokeneena tietämään. Vielä elävinä esimerkkeinä työn ikoneista naisosastolta on mm. Aira Samulin ja Lenita Airisto. Miehiseltä puolelta noin iäkkäitä ja hehkuvia persoonia vähemmän näkyy ja kuuluu kommentoimassa nykymenoa. Kenraali Adolf Ehnrooth suostui hänkin viimein poistumaan muonavahvuudesta. Ehkä Iso-Paavo Lipponen voitanee laskea osin tällaisten takapirujen joukkoon. Huomattavasti nuorempi hän on kuin edellä mainitsemani naisväki. Lobbarijoukoissa pyrkii edelleen  muitakin miespuolisia ikämiehiä kuin Paavo hääräämään, toinen Paavo, Paavo V. nyt käväisi ainakin mielessä. Kovin vähän miehet mielestäni näyttäytyvät enää päivän aiheisiin liittyen julkisuudessa. Johtuneeko mieskato sitten median suuntautumisesta mieluummin varttuneemman, ja tietysti nuoremmankin naistiedon ja -kauneuden seurantaan.

Toki monien yhtiöiden hallituksissa ja omistajina istuu edelleen miehistä harmia ja sharmia nykyjuppien ja startup-äijien takapiruina, näin oletan. Kovin äänekkäinä eivät nämä vanhat herrasmiehinäkin aikanaan esiintyneet vaikuttajat medioissa esiinny. Vanhat poliitikot ja yritysjohtajat vetävät melko matalaa profiilia julkisuudessa. Onko niin, kuten juuri alkaneessa politiikkoja käsittelevässä TV-1:n dokumentissa ovelasti kokoomuksen yksi vanhimmista, vieläkin mukana olevista jääristä vitsailee, nimittäin Ben Zyskowicz: Käytettiin sitä ennen joskus jopa laillisiakin keinoja asioita ajettaessa, tai jotenkin sinne päin hän heittää? Eikö miesten keinot ja tavat hoitaa asioita kestä päivänvaloa edes näin jälkikäteen, tai ne ole sopivia ohjeeksi tuleville ja nyt vallassa oleville päättäjille?

Kekkosesta ja marskistakin ja heidän keinoistaan asioihin vaikuttaneina presidentteinä ja päälliköinä etsitään tänään enemmän negatiivisia asioita kuin positiivista. Heidän toimiaan ei juuri sodan aikaisina ja jälkeisinä vuosina uskallettu arvostella julkisesti. Myllykirjeet ja linnasta tulevat nootit pelottivat, toisin on nyt. Mitä suurempaa valtaa valtakunnassa käytät, sitä kriittisemmän suurennuslasin alla joudut työtäsi tekemään. Onnistumisesi ja varsinkin epäonnistumisesi on median pyörityksessä mieluummin jo tapahtunutta edellisellä viikolla. Median tapa tonkia asioita karsii monet päättäjien mielipiteet sanomattomiksi, jopa poliittisten vastustajain vuodoista huolimatta. Selittelyt saavat vain lisää tuulta myllyyn. Ei ole helppoa olla tänään ministeri eikä johtaja, ainakaan nuori, kaunis ja naispuolinen. Miehethän ovat jättäneet jo suosiolla ”kusitolppana” olon naisväelle, lainatakseni erään ”tunkkinsa menettäneen”, entisen miespääministerin sanoja. t. ariukki

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista- helppo homma, kun vaan tietäis 5.5 miljoonan ihmisen yhteiset tarpeet.

  • plokkariukki

    Niin, ja taitaa olla jokaisella niillä 5,5 milj. ihmisellä eri toiveet ja ”intressit” (edut, tarpeet), riippuen vielä kummalla jalalla on sängystä aamulla noussut.

Kommentointi on suljettu.