Jouluisia uutisia – ?

Liian paljon huonoja ja vielä huonompia uutisia. Aamun lehti tursuaa kiukkuisia mielipiteitä hukattujen, melkein luvattujen työpaikkojen takia; KHO:n hölmöt tuomarit ja päättäjät tuhosivat Pohjois-Savon tulevaisuuden. Ministerit eivät muuta tee kuin tupeksivat. Vanhukset ovat heitteillä. Huumekuolemat lisääntyneet. Säät ovat surkeita joulun seutuun jne jne … ja sama virsi jatkuu telkkarissa, radiossa, somessa, vielä aamulla lähikuppilan kahvipöydässäkin. Nyt ne al Holin terroristit on luvattu kuskata Suomeen kansamme peljättäväksi ja elätettäväksi. Onko ihme jos tällaisen herkän äijäparan sydän oireilee?

Olin joskus myönteisesti ajatteleva ihminen, enää vähemmän. Tunsin itseni melko terveeksi eläköitymiseeni saakka. Muutaman kerran on ukkoon vaihdettu uutta varaosaa ja korjattu muutenkin käytössä tärveltyneitä ja viallisia ja kulutusosia, mutta epätoivoon en vaipunut. Negatiivisuus on nyt hiipinyt paitani sisään ja sitä eivät yhtään vähennä lähiaikojen reissut lääkäripäivystykseen ja siellä jonottamaan, usein tuttujen, sairastavien ihmisten joukkoon. Heijastuuko sama paha olo ja sairaus tiedotusvälineistäkin? Onko niin, että olen viime aikoina alkanut seuraamaan liikaa uutisia, somea ja sitä kaikkea informaation sontaa jota eri mediat ja netti syytävät näkyviimme ja kuultavaksemme kiihtyvällä vauhdilla? Onko tässä rakkaassa kotimaassa asiat näin huonosti miltä kuulostaa, olemmeko todellakin sairastuneet koko kansa niin fyysisesti kuin henkisestikin?

On jotakin hienoakin! Kauppaan voi mennä nykyään yölläkin, meillä Pieksämäelläkin. Sattuiko vaikka jokin joululahja tai peräti kinkku unohtumaan kaiken tohinan keskellä, etkä ehdi ostoksille kuin aamuyöstä kolmen aikaan. Onko tämä häslääminen, älytön ostovimma, tuputus ja itsensä kiusaaminen ihan välttämätöntä? Pelkään nuorisomme ja lastemme puolesta, tähän menoon kun nuoresta pitäen jo oppivat, mihin se johtaa?

Meidän heti sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien elämä lapsena oli joskus vähän puutteellista ruoan kuin vaatetuksenkin suhteen. Kaupat olivat auki korkeintaan viiteen iltapäivällä ja pyhäisin kiinni, eipä siellä ollut joskus tunkua tavaroistakaan. Kauppaan ehdittiin hyvin silti vähine markkoinemme, harvemmin tuhlaamaan. Nyt tuskin kovinkaan moni potee suoranaista ruoan puutetta vaikka vähävaraisiakin on. Kirpparit pursuavat lähes ilmaista, laadukastakin vaatetta, joten paleltuakaan ei tarvitse. Kaikilla ei ole varaa tänä joulunakaan uuteen kännykkään, shoppailuun tavaratalojen joulumyyntiin ja kinkkuakaan ei ole liiaksi jokaisessa joulupöydässä, tämä on tosi.

Tarvitseeko kaikkea olla edes näin jouluna? Poikkeaako joku tästä yltäkylläisten joukosta? Rikkirevityissä farkuissa, kännykkää räpläävällä kartsaa kulkevalla nuorella ei välttämättä ole edes yhtä ainutta ystävää. Kotona istuu tietsikan ääressä joku yksinäinen nörttipoika, mielessään toivo kaverista, jonka kanssa voisi vaihtaa kuulumisia ihan livenäkin?

Kuka mainostaisi ja tarjoaisi joululahjaksi kaverin tai ystävän piinaavaan yksinäisyyteen? Moni vanhus, työikäinen, nuori tai lapsi vaihtaisi vaikka uuden kännykkänsä, miksei kalleimman hajuvetensä tai sen upeimman yksisarvisensa yhteen kaveriin, ihmiseen, joka pistäytyisi vaikka jouluna kylässä juttusilla, kutsuisi luokseen piparikahville tai tulisi meille ja leikittäisiin yhdessä. Voisitko Sinä olla sellainen kaveri, ystävä?

Hyvää Joulua jokaiselle säätyyn ja varallisuuteen katsomatta! t. plokkariukki

Jätä kommentti

*