Joulurauhaa evp.suntion tapaan

Vain kynttilöitä puuttuu

Vain kynttilät puuttuvat

Reilut kaksikymmentäviisi vuotta sitten alkoi suntion urani seurakunnan palveluksessa.

Olin kyllästynyt entisessä ammatissani siihenkin, että ei ollut arjen ei pyhän rauhaa. Kiitos silloisille asiakkailleni, he tarjosivat minulle työn ja toimeentulon. Jouluaattona ja joulunpyhinäkin oli, ei Petteri Punakuono, vaan pakki ja yrittäjä-poloinen menossa pelastamaan asiakastaan ja hänen perhettään pulasta. Apuun läksin vaikka kesken jouluaterian. Telkkari tai video oli tehnyt tenän juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Joulurauhan takaamiseksi piti apparaatti saada kuntoon hinnalla millä hyvänsä. Soitto Arille, tutulle yrittäjälle ja homma hoitui. Joulu oli pelastettu!

Vuonna 1990 oli ensimmäinen jouluni seurakunnan virassa. Entistä firmaani jatkoivat toiset miehet. Olin aikaisemmin kuvitellut olleeni hektisessä hommassa yrittäjänä. Viimeistään tuona jouluna minulle selvisi, mitä on seurakunnan työ joulun aikaan. Joulurumba alkoi 1.-adventista ja päättyi loppiaiseen. Sitten viimeistään alkoivat pyryt tai tulipalopakkaset eli murheet kiinteistöjen kanssa. Suntion eli seurakuntamestarin lepopäivät odottivat vuoroaan.

Luulen, en tiedä, yhden suntion seurakunnissa riittävän hänelle puuhaa vieläkin joulun seutuun. Ei ollut 90-luvulla virallista, ennalta määrättyä työaikaa eikä vapaapäiviä. Vaimo ja lapset huolehtivat joulun valmistamisen ja viettämisenkin omassa perheessä ihan keskenään. Joskus piipahti isukki kotosalla – lennosta kinkkuleivän haukatakseen. Piippari ja myöhemmin kännykkä oli aina mukana muistuttamassa seurakunnan viran velvotteista. Haalarit ja musta virkapuku olivat vuoroin päällä, monta kertaa päivässä vaihtuen. Kuusien etsimiset, koristelut, kaiken sortin rekvisiitan hankkimiset ja virittelemiset kymmeniin joulun ajan tilaisuuksiin teetti hiukan töitäkin. Lumityöt, hiekoitukset ja kymmenet tilaisuudet ympäri seurakuntaa työllistivät sitä ainokaista suntiota ihan palkkansa edestä. Putkien jäätymiset, murto-hälytykset ja öljypolttimoiden häiriöt eri toimipisteissä eivät niin kovin harvinaisia olleet, varsinkin jos vaikka saunaan meinasit vääntäytyä.

Tuli aika seurakuntaliitosten. Meidän suntioitten määrä lisääntyi sen verran, että aina ei tarvinnut olla se ensimmäinen lähtijä ja päivystäjä. Annettiin työaika ja vapaapäivänä saattoi lähteä luvan kanssa pilkille. Ahventa ei tarvinnut jättää avantoon palohälyytyksen takia kesken onkimisen ja vartiointiliikkeen miehet juoksivat rosvojen perään. Virkapuhelimen jätin vapaalla äänettömäksi kotiin piirongin kulmalle.

Nyt on edessä kolmas kokonaan työstävapaa joulu. Aattona tai joulupäivänä mennään kirkkoon jonkun muun auraamaa tai hiekoittamaa polkua pitkin. Ei tarvitse lähteä yöllä hälyytyksien perään ja aamuvarhaisella kolaa työntämään ja levittelemään hiekkaa pihoille ja poluille. Jälkikasvukin on joulunvietossa tällä kertaa jossakin muualla. Joulusaunasta ja -ateriasta nautitaan rauhassa kahden vaimon kanssa, onkohan liiankin hiljaista ja rauhallista?

Nyt sytytämme kynttilän

Enkel` taivaasta ilmoitti heil`

 

Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaik` on työ. Joulurauhaa Sinulle toivottaa plokkariukki!

 

 

Kommentit

  • tuulamyriam

    Hyvää joulua Plokkariukille!

  • Jari Holopainen

    Hyvää Joulua Ari!

Jätä kommentti

*