Kaikki verokarhulle

Useasti kuulee käytettävän verottajasta (jatkossa Hän) otsakkeen ilmaisua. Mistä johtunee, en  ymmärrä, minulla Hänestä ei ole pahaa sanottavaa? Olen maksanut vähäiset veroni mukisematta, toistaiseksi! Olen saanut Hänelle menettämilleni markoille ja euroille vastinettakin.

Pari vuotta sitten hankittua uutta oikeaa lonkkaniveltä olisin tuskin pieneläkeläisenä kyennyt omin varoin maksamaan ja nyt odotan vasemman vaihtoa. Kouluja olisin voinut käydä verovaroilla kustannettuna enemmänkin, jos haluja olisi ollut, mutta oli muka tärkeämpää tekemistä. Ikäihmisenä suoritin pari pikku tutkintoa ja en niitäkään kokonaan omakustanteisena. Nämä esimerkkeinä ja paljon muuta on Hänen kauttaan rahoitettu, ehkä tulevaisuudessakin jotakin? Mutta, jos Hän panee vm-83 VT-Honta- moottoripyörääni lisäajoneuvoveron, niin lahjoitanko silloin pelini rahaministeri Orpolle, ehkä?

Olisiko sitten nuoruuden soittokeikkatuloista pitänyt veroja maksaa? Tämä tapahtui 60-70-lukujen vaihteessa. Meillä oli bändi ja keikkailtiin. En muista koskaan niistä liksoista Häntä rikastuttaneeni. Joltakin keikalta napsahti käteen 50-100 markkaa/pelimanni ja se oli iso raha köyhälle koululaiselle. Tuskin niistä markoista kukaan mitään veroja koskaan maksoi, en ainakaan muista. Lienee vanhentunut rikos?

wp_20161030_001

Yrittäjyyden alkuaikoja, ennenkuin siirryin autotalliin

Yrittäjänä työskennellessäni Hän huolehti minusta. Muistan kaksi puhelua. Soitettiin mm. muutaman satasen laskusta. Olin kunnostanut autotallia TV-huoltoyritykseni työtilaksi ja Hän tiedusteli, miksi pistän firmani piikkiin omakotitalon ulkorakennuksen korjaukseen tarvittavien rakennustarvikkeiden laskun? Toivotin Hänet tervetulleeksi katsomaan työmaatani ja tarkastamaan, mihin villat ja lautatavara menivät. Selitys uskottiin!

Toinen tapaus oli hieman myöhemmin. Ilmeisesti sama tarkka virkailija Hänen toimistostaan soitteli. Kyseli, miksi olin pudottanut ennakkoveroilmoitus-summaani puoleen entisestä, hänen ymmärtääkseen alallani oli töitä vaikka muille jakaa. Totta, huomaavainen toimenhaltija siellä. Tällekin tempulleni oli tolkun selitys. Minulla oli selkeä näyttö (kuulohavainto) virkailijalle kyseiseen tekooni.

Nuorin lapseni ei pärjännyt päivähoidossa. Hän tuli sieltä karattuaan muutamat sadat metrit kävellen kotiin. Poika oli tuolloin reilun kahden vuoden vanha. Päätimme vaimon kanssa hoitaa juniori täst` edes kouluikään asti kotona. Minun osakseni hoidosta lankesi puolet eli tein jatkossa puolipäiväistä työtä. Saadessani puhelun Häneltä, oli pikku poikani kavereineen meillä leikkimässä. Meteli mökissä oli melkoinen. En tahtonut kuulla luurista, mitä (mitä Hän kuuli?) Hänellä oli pienyrittäjälle asiaa. Kai ”kerhosedän” selitys puolipäivä-yrittäjyydestä tuli ymmärretyksi. Ennakkoveron puolittaminen onnistui ja jälkiveroja ei tullut seuraavana vuonna, ei sen jälkeenkään. Rehellisyys maan perii ja sen pituinen se tarina, joka on varmasti tosi!