Kalajuttu

Tämä on jonniinmoinen kalajuttu. En kehu hurjilla saaliilla, enkä valita kalan huonoa syöntiäkään. Mistä siis kirjoittelen? Kerrankin siitä, että kalaa tulee juuri sopivasti, sopivan kokoisia, ei liian pieniä, ei liian isoja. Syömäkalat olen saanut lähes poikkeuksetta piipahtamalla aamulla pienen reissun, pienellä purtelollani, pienen hetken vesillä uistinta vetäen tai jigiä virvelillä ahvenheinikon viereen ihan pikkuisen hetken heitellen. Ainut ongelma tässä on se, että kun rakastan kalastamista, voisin viettää järvellä hieman pidemmänkin ajan.

Onnistuimme viime viikolla lastenlasten kanssa jiggailemaan ”mahtavan” ahvensaaliin. Siis kahdeksan ahventa, suurin noin 400 grammaa ja siitä alaspäin, juuri sopiva satsi savupönttöön. Tarkkaan katsottiin rannassa kuinka ukki ahvenet perkasi. Halukkuutta oli lapsillakin tarttua puukkoon, mutta katsoin vielä 7 ja 9-vuotiaat terävän puukon kanssa touhuamaan liian vaaralliseksi. Olisi pitänyt varata viiltosuojatut hanskat mökille, silloin olisi ollut turvallisempaa aloittaa kalan käsittely. Tarkkaan piti herkulliset ahvenet tutkailla savustamisen jälkeen, ettei terävät ruodot olisi kurkkuun tarttuneet, hyvin tuntui itse kalastetut abborret maistuvan.

Suurin hauki on onneksi ollut vain noin 3,5-4 kilon luokkaa ja siitä tulikin hyvät fileet muurinpohjalla paistoon kasvisnyyttien kanssa ja silloin oli meitä syöjiäkin kylliksi. Nyt kahdestaan mökille jäätyämme toiveena saaliiksi on korkeintaan 1-1,5 kg kuha ja/ tai hauki, niistä tulee juuri sopiva satsi. Tänä aamuna kuten toissapäivänäkin tuli juuri tällaiset kalat ja niistä värkkäsin hauki/kuhapihvit ja arvaa maistuivatko?

Lienee turha mainita kalastavani vain sen verran kun syön; ruokakalan tai -kalat saatuani suuntaan rantaan. Takaisin veteen kasvamaan lasken vain alamitat ja valitettavasti pieni kuha on välillä liikaakin otillaan ja niitä on laskettava pois, mutta ”turha kalojen kiusaaminen” ei kuulu minun kalastustapoihini.

Nyt eletään jo elokuuta ja kalastuspäivät Suonteella vähenevät uhkaavasti. Kotiin Nokiallekin on mentävä. Ehkä Pyhäjärvellä käydään porukalla ukin ostamilla uusilla virveleillä heittelemässä kunhan mummi ja ukki tulevat mökiltä. Iskän kanssa oli ostettu haavi valmiiksi seuraavaa kalareissua varten. Koulut alkavat ensi viikolla, miten ehditään kalaan, se pisti miettimään?

Ihan vielä ei kuitenkaan suunnata Pirkanmaalle, viinimarjojen kypsyminen pensaissa ensin odotetaan ja kerätään sato talteen. Suuri ei ole kerrostalokaksion pakastin talvimarjojen säilömiseen, mutta jospa ylimääräiset mahtuisivat tyttären pakastimeen pienten naposteltaviksi ja hilloa viinimarjoista voidaan tehdä myös jos marjoja kertyy säilöttäväksi asti. Seuraava reissu Savoon onkin sitten ehkä jo sorsastukseen tai erälle lintujahtiin, mutta sepä onkin jo toisen tarinan paikka. t. ariukki Suonteelta

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Niinhän se on kaloissa ja kaikessa muussakin liika on aina liikaa, sopivasti mitoitettuna tulee paras fiilis.

  • plokkariukki

    Onko Veikko niin, ettei tänä päivänä ihmisille riitä mikään ja oma nenä ja maha ovat kaikessa ekana? Tuhlaus on puoli ruokaa.

  • Veikko Kastinen

    Ahneutta on monenlaista. Olen nähnyt ihmisen, joka on kiittänyt siitä että hänellä on ollut edes jotakin syötävää ja kieltäytynyt hänen mielestään armopalojen tarjonnasta, jossa olisi ollut monen sortin herkut.
    Jotain ryhtiä ja rajaa sentään. Ihmisarvo ei ole myytävänä eikä ostettavana.
    Sitäpaitsi ahne tukehtuu aina omaan paskaansa, kirjaimellisesti.

    Olipa rumasti ja ilkeästi sanottu, mutta menköön.

Jätä kommentti

*