Kalajuttu

Tarinani kuuluisi kai Savon sanomien harrastus vai mikä osasto se onkaan, siellä kalamiehet (henkilöt) kehuvat saaliillaan. Ne ketkä eivät kehu, esittelevät vonkaleitaan ja osallistuvat suurin kala-kisaan tai vastaavaan. Harvoin meikäläinen sintteineen sellaisille mitoille yltää, että lehteen pääsisi kuvien kanssa leveä hymy naamallaan. Kuvat vilkaisen ja kateellisena tuhahtelen.

Viikko sitten mökillä siivouksien ja muiden kevätpuuhastelujen lomassa kävin soutamassa pienen kierroksen uistimia, ei ollut Ahti annillaan. Ätkähti päähän, että heitän laiturin päähän jonkun harvan verkonresun, jospa kutuhauki sattuisi päänsä tökkäämään plokkariukin verkonsilmään.

Aamulla kuuden maita en malttanut olla lähtemättä roskaiselle järvelle taas siimoja liottelemaan, se kun on minun himohommaani. Kaislojen ja ruokojen väistelyä uistelu näin keväisillä vesillä on. Ei purrut aamullakaan. Ei verkkoihinkaan roinan sekaan mikään kala ui?

 

Ahvenen tirri

Ahvenen tirri

 

Epäluottavaisin mielin soutelen verkkojatan päähän palattuani uistelureissulta. Ensimmäisessä 60-mm riimuverkossa on rukkasenpaikka, kiloinen lahnanlappu. Seuraavan, 55-millisen silkkiliinan päässä jo hieman tutisee, parikiloinen hauenpuikkari, syömäkala pannulle, hyvä. Mikä kumman kala kuultaa vedesta hieman myöhemmin? Lahnako? Leveähkö selkä ja puolen metrin verran pituutta. Turvastaan näkyy olevan verkonsilmässä. Peijooni, sehän on – ahven, ei mikään ihan sintti olekaan, paistikarkea. Nyt on syömäkalat!

Rannimmaisena on 70-millinen riimuverkko. Muuten tutisee! Miltei koko verkko yhtenä köytenä, ei juupeli. Lahnaparvi on uinut justiinsa minun laiturini päässä. En tiennyt koko järvessä olevan lahnoja kuin malliksi ja nyt ne ryökäleet on kaikki tässä verossa. Noin parikymmentä kilon ja kahden välillä olevaa savukalaa on minulla riesana.

Mökillä on iso paistipannu, ei meinanneet ahvenfileet mahtua kokonaisena pannulle millään, mutta vähän mutkalle kun laittoi. Arvooppa oljko hyvvee?

 

Jätä kommentti

*