Käskyt kunniaan!

Mitä sinä tuumaisit, kun joku aamu autolle parkkipaikalle mentyäsi huomaisit kulkuneuvostasi varastetun katalysaattorin? Entäpä mökille palattuasi talven jälkeen ensimmäisen kerran kevätauringon paistaessa, varaston tai aitan oven ollessa murrettu ja sieltä on viety perämoottori, moottorisaha ja muutakin sinulle kuuluvaa, rehellisesti hankkimaasi omaisuutta? Tai sinun pankkitilisi on nostettu tyhjäksi jossakin Singaporessa juuri kun aiot lähteä kaipaamallesi lomalle vaikkapa ulkomaille tai Lapin keväthangille sitten kun koronasta vihdoin päästään. Ottaisiko sinua päähän, raivostuisitko? Entäpä jos saisit tällaisessa tapauksessa rosvon ihan itse rysän päältä kiinni? Jotkut sanovat, että vakuutukset ovat tällaisia tapauksia varten, oletko samaa mieltä?

Edellä muutama esimerkki eräänlaisesta varainhankinnasta, haluaisin sanoa muutaman sanan näistäkin. Puhuttaessa rehellisyydestä, kotikasvatus on tainnut tänä päivänä näiltä osin perheissä unohtua? Vastuu tuntuu olevan siirretty kotoa muunmuassa esikasvatukseen ja kouluun. Omatunto lienee vieras käsite osalle lapsista, kymmenestä käskystä puhumattakaan. Ovatko varastaminen ja tihutyöt sallittuja ellei niistä jää kiinni? Yksi äärimmäisen hyvistä ohjeista joita ennen uskontotunneilla opetettiin ja päntättiin on 8. käsky: Älä varasta. Nämä aikanaan Moosekselle annetut käskyt selityksineen luettiin ennen ulkoa Katekismuksesta jo kansakoulun alaluokilla. Enpä vain kerran jäänyt  oppituntien jälkeen laiskanläksylle näiden selityksien kanssa, ne eivät halunneet tarttua millään päähäni muutoinkin hitaanlaisesti oppimani lukutaitoni alkutaipaleella. Kotona muistutettiin niin valehtelusta kuin toisen omaisuuteen kajoamisestakin, ne kitkettiin meiltä pois joskus kovallakin kädellä, mikäli aihetta ilmeni, harvemmin onneksi ilmeni.

Nykyään lapsen ruumiillinen rankaiseminen on kielletty, joka sinänsä on hyvä, varsinkin silloin jos lapsi tekee jotakin väärää tietämättömyyttään. Entäpä sitten aikuinen? Hän jos eksyy toisen omaisuuden kimppuun ja muuten rötöstelemään, ei pitäisi olla tietämättömyydestä kyse.

Miten on varastetun tavaran tietoisen ostamisen ja välittämisen kanssa? Ei varastamista olisi, jos joku ei varastettua tavaraa käyttäisi tai ostaisi. Kysytkö sinä tuotteen alkuperää, kun ostat sen kirpputorilta tai netistä normaalia halvempaan hintaan? Entä vaihtaessasi tai myydessäsi vaikkapa autosi, moottoripyöräsi tai kesämökkisi, talostasi puhumattakaan. Kerrotko niistä tietämäsi viat ja epäkohdat mahdolliselle ostajalle vai jätätkö vastuun pelkästään hänen huolekseen? Tiedät autosi koneen olevan tietyltä kohdin leviämispisteessä ja talosi alapohjassa olevan näkymättömissä pahan lahovaurion, kerrotko ne? Kyseessä on potentiaalinen, harvinaisen tietämätön ja innokas ostaja, ajatteletko, kärsiköön nahkoissaan kun ei itse ota selvää.

Raha on monelle tosi tiukassa ja mieli tekisi ostaa ja hankkia vaikka mitä. Tilaisuuskin tekee varkaan. Tien varresta tai taloyhtiön telineestä ”löytämäsi” polkupyörä on luultavasti jonkun oma, joku sitäkin tarvitsee ja käyttää, ehkä päivittäin koulu- tai työmatkaan. Kaupan karkkihyllyn suklaat ovat kauppiaan omia niin kauan kunnes maksat ne kassalla. Ariukki tarvitsee keväällä mökkimoottorisahaansa puuntekoon ja perämoottoria uistellakseen kesällä kuhaa paistinpannulle. Niistä saa varastettuna ja myytyä muutaman kympin tai satasen nettikaupassa ja kirpputorilla rahoittaakseen jotakin, ehkä viinaa tai muuten päätä sekoittavia aineita. Tällaisen varastamisten aiheuttama mielipaha ja seuraukset voivat olla paljon pahemmat kuin niiden myynnistä saatava tulo ja ilo.

Minä kaipaan kasvatuksen vastuun palauttamista ennenkaikkea koteihin. Koulussa, lasten ja nuorten harrastuksissa enemmän painoa tavoitteisiin oppia elämään rehellisin ja toisia kunnioittavin arvoin. Kovia tuloksia urheilussa ja elämässä tekevät harvemmat, mutta jokaisella meillä täällä on lähtökohdistamme ja varallisuudestamme riippumatta arvokas ja toivottavasti päivänvalon kestävä elämä. t. ariukki

Jätä kommentti

*