Kenen joukoissa seisot

Millainen tämä maailma olisikaan, jos me kaikki haluaisimme samoja asioita? Ajatelkaapa esimerkiksi tilannetta, että minä, sinä ja kaikki muutkin haluaisimme elää rauhassa maan päällä. Joku tai jotkut ovat tästäkin asiasta toista mieltä.

Olen nähnyt sotaa ja mitä se saa aikaan. Ei sekään rauhanturvaajana vietetty aika ihan hukkaan mennyt. Pientä kokemusta sain. Turhauduin kyllä monesti niiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka Lähi-Idässä ähräsin rauhanturvahommissa. Vaikka kuinka ahersin niin kohta taas paukkui ja joku heitti henkensä. Kovin vähäiset ovat yhden pienen ihmisen kyvyt vaikuttaa maailman rauhaan. Muutaman kerran huonommalla tuurilla olisi voinut käydä minullekin huonosti. Kai sitä varjelusta oli mukana silläkin reissulla. Ihan toinen taho siellä kyllä oli, mihin ne klaanipomot, kansat ja sotajoukot uskoivat. Pelissä paikallisten sotapäälliköiden lisäksi oli mukana näitä isojen maiden intressejäkin, niin viisaat sanoivat, niin kaikissa sodissa?

Miten valtavan sotateollisuuden kanssa kävisi, jos maan päälle saataisiin ikuinen rauha? Mistä muualta saataisiin niin paljon työpaikkoja kuin pyssy-, tankkivaunu-, hävittäjä- ja pommitehtaista? Kuka korvaisi työttömiksi jääville tulonmenetykset, jos valtiovallat ja herrat sopisivat ikuisesta rauhasta?

Entä sitten armeijat, reserviläiset kuin kapiaisetkin, minne ne pantaisiin? Kapiukot, kapinaiset ja reserviläiset eivät pääsisi kertausharjoituksiin, vaikka heidät on sotimaan opetettu ja koulutettu. Sotajatkokoulutkin, siis kertaukset voitaisiin jättää käymättä? On siinä päättäjillä miettimistä, ilmankos soditaan.

Kävin aikanaan ihan mielelläni kertausharjoituksiassa, vaikka sotahullu en ollutkaan. Ne toivat vaihtelua joskus kiireiseen yrittäjän elämään. Sodasta ja sen jäljistä siellä Lähi-Idässä sain tarpeekseni. Kertausharjoituksissa sai ”leikkiä” pyssyillä ja hienoilla laitteistoilla joita meillä viestiporukoilla oli. Syötiin retkiruokaa pakista kuin kersana kotikylällä Soukkasen kankaalla poikain kanssa, armeijassa Rissalassa ja Hennalassa telttaretkillä. Joku niissä sotaleikeissä viehätti. Nykyisin penskoille ja vähän isommillekin on sodan harrastamiseen tietsikat ja x-boxit vai mitä ne sotaleikkikoneet ovat? Näissä peleissä ei saa edes jousipyssyn nuolta silmäkulmaan eikä ritsoista kiveä otsaansa, ilmankos ei tiedetä sotimisesta ja sen seurauksista mitään, siinä voi tulla joskus itku.

Kessun jämät sain armeijassa kun satuin olemaan paikalla niitä jaettaessa. Armeijan jälkeen työpaikkahaastattelussa työnantaja kysyi, että mites armeijassa pärjäsit. Sainpa sanoa, hyvinhän se meni. Nykyään sellaista tuskin uskaltaa edes kysyä, voi joutua syytteeseen syrjimisestä. Iso osa nuorista miehistä on kohta armeijan käymättömiä ja käyneistäkin puolet koostuu kai innokkaista naisista. Pärjännevät meitä miehiä paremmin jo sielläkin, ainakin intoa tuntuu piisaavan.

Tilanne maailmalla ei naurata. Joskus on sanottu aseita tehtävän käytettäviksi ja testatakin niitä pitää todellisissa olosuhteissa. Nyt on sen verran isoja ja tehokkaita aseita, että valtaa pitävät haluavat pysyä mahdollisimman kaukana ”testialueilta” kun siellä paukkuu. Sotaa ei johdeta edestä kuin joskus meidän omissa leikeissä tai talvi- ja jatkosodassa, ne ajat ovat takana. Johtajat istuvat palatseissaan tai loistojahdeillaan ja jakelevat sieltä käskyjään joukoille.

Kuinka moni nykyään taisteluihin osallistujista tietää, minkä puolesta taistelevat? Suomalainen taisteli isänmaan itsenäisyyden puolesta! Miten lie nyt hyökkääjän sotilaiden laita? Purnaamisesta saa luultavasti molemmilla taistelun osapuolilla tuomion kuin aikanaan meidänkin sodissamme. Soukkasen leikeissä joutui hetkeksi arestiin ison kiven päälle, ja kohta taas sotamme jatkui. Oikean sodan aikaan käpykaartilaisille ja purnaajille kävi huonommin, sama tilanne lienee nyt Ukrainassakin.