Kesä(loma)stressi

Luulisi eläkeläisen kesän olevan helppoo ja hunajata, mutta kun ei ole. Tänä aamuna on labrakokeisiin meno. Ensin jännitti sitä, miten jaksaa olla illan syömäti, kun noissa määrätyissä kokeissa on 12 tunnin ravinnottomanaolosääntö. Toiseksi pelotti, onnistuuko purkkiin pissaaminen aamupöpperössä ja näytteen koeputkeen laitto. Onnistuivat!

Aamuseitsemältä on labraan meno ja miten siellä ovat systeemit muuttuneet (joka kerta ovat) ja tartteeko miten ilmoittautua ja onko pitkäkin jono, tälle aamulle ei voinut aikaa edes netissä varata. Tämä aamu sattuu olemaan ainut sopiva aamu minulle kokeisiin menoon ennen ensi viikon sovittua sairaanhoitajan haastattelua ja vielä ennen sitä pitäisi verenpaineita mittailla viikon ajan kaksi kertaa aamuin illoin, on siinä afääriä, miten vaikuttanee paineisiin? Mitä kokeissa ilmenee; se onkin jo toinen juttu.

Jotta ”kesäressi” ei yhtään helpottaisi, on viikon sisään vielä kaksi keikkaa HHB-bändin kanssa. Harjoiteltukin on, kerran keväällä meidän mökillä ja nyt torstaina treenit menomatkalla kaverin mökillä Karttulassa ennen perjantain Siilinjärven keikkaa. Viikon päästä lauantaina onkin sitten bändimme perustamisen mainostettu 50-vuotis juhlakeikka kotikylällä, Haapakoskella, Kesäpäivä Ruukilla tapahtumassa.

Ei luulisi tämän ikäistä labra- eikä soittokeikat stressaavan, vaan kun sen tekevät. Syytkin ovat selvät, ukko ei ole ihan 50 vuoden takaisessa kunnossaan. Ei pitäisi sairastaa tauteja etukäteen, on joku sanonut, vaan ottaa ne vastaan aikanaan kun kohdalle sattuvat ja elää sitten sen mukaan. Labrakäynnit ovat alkaneet jännittämään iän myötä aina enemmän, varsinkin EKG ja PSA.

Soitto sujunee sormien nivelrikoista huolimatta liikaa etukäteen näppiään rasittamatta. Toistaiseksi muistaakseni vain kerran on keikalla laulaminen tyssännyt äänen häviämiseen ja tuostakin keikasta lienee puoli vuosisataa kulunut. Vaan eivät tartu enää päähän sanat ja sävelet, kitarasooloista puhumattakaan. Kurkussa kiertää epämääräinen krohina ja roiskeet pastillien suuhun mättämisestä huolimatta ja yläpään äänirekisteri kiristää entistä enemmän. Monen biisin kohdalla on pakko löysätä sävellajia alaspäin joku pykälä. Nyt kun harvemmin tulee lauleltua ja soitteltua, sävellajin vaihtokaan (transponointi) ei onnistu enää automaattistesti, kun kaiken pelastavaa trans-nappulaakaan ei kitarassani ole, toisin kuin nykyajan kosketinsoittimissa. Vanhat soinnut ovat jääneet jonnekin muistin lokeroihin ja laulun sanoja (nuoteista) lukiessa tuppaavat sormet hakeutumaan väkisin vanhoille soinnuille, lihas- ja missähän muistissa lienevätkin.

Mikä parasta, toisen keikan aikoihin pihaamme ilmestyvät omat pikku ilon tuojamme. Ukin Pappa Tunturi ja vanha Honda saavat kyydittävikseen innokkaita lomalaisia. Ongella käydään ja mökillä uidaan, toivottavasti itikat, mäkäräiset ja paarmat ovat pahimman aikansa jo tuolloin eläneet.

Juhannukset on nyt juhlittu ja kokot seisovat rannoilla polttamattomina, kuhaa ja haukea on syöty posket turvoksissa, makkarat jäivät jääkaappiin parempaa oltua tarjolla. Sitä suurinta haukea uittelin aikani veneen vieressä, mutta juuri pähkätessäni, mihin tämän kanssa joudunkaan, hän potkaista rojautti korkealle ja suuntasi kokovartalo-kierteellä takaisin syvyyksiin minun katsellessa hämmästyneenä siiman päässä vapaana killuvaa Kuusamon Lätkää. Hyviä lomia toivoo ariukki!

Kommentit

  • Niinnoeekäkun

    Hyvä. Hyviä kirjoituksia aina plokistilta. Näitä on mukava lukea.
    Että kirjoittamisesta ei ainakaan kannata stressiä ottaa.
    Eikä muustakaan.

Jätä kommentti

*