Kevään merkit

Onko sinulla luonnossa jokin tietty merkki tai tapahtuma josta katsot kevääsi alkavan? Se voi olla jotakin keväistä nähtävää ja koettavaa, vaikkapa telkän ilmestyminen tiettyyn rantasulaan tai ensimmäinen korviisi kantautuva peipon lauluesitys. Jollekin kevään ensimmäinen merkki on veneen kunnostajien ilmestyminen rannoille toisten vielä istuessa pilkillä lähimmän saaren kupeessa, nenään kantautuessa mitä hienoin tervan tuoksu viileän kevättuulen kantamana. Kevään voi huomata saapuneen naapurin poikien huudattaessa mopojaan pihamaalla sinisen savun peittäessä lähitienoon. Tämä on pojille kevään ehdottomasti paras juttu, jota on odotettu malttamattomana pitkä talvi. Toki jotkut ajavat läpi talven paljaiden nilkkojen vilkkuessa paineltaessa aamupakkasessa kohti koulua.

Kevään merkkejä on yhtä monta ja erilaista kuin on meitä kevään odottajiakin. Joillekin tarvitaan kevään alkamisen kriteereiksi useampikin asia ja tapahtuma, jotta uskaltautuu vaihtamaan lämpöiset talvikengät lipposiin ja kantamaan seinänvierustalta sukset varastoon.

Tämä kevät on minulle ensimmäinen kymmeniin vuosiin, jolloin kevätrituaaleihini ei kuulu tervaveneen kunnostus ja tervaaminen mökin rannassa. Viimeisinä vuosina tervaus jäi joskus aika myöhäiseksikin, sen jälkeen kun perimme appiukolta lasikuitukiulun, jolla pääsi vesille vain kääntäen sen oikein päin. Jonakin kesänä savolaismallinen puuveneeni ei päässyt tositoimiin kertaakaan tervauksesta huolimatta. Viime keväänä yli 40 vuotta palvellut, monet myrskytkin kanssani kokenut, upea, hieman työtä ja huoltoakin kaivannut ystäväni muutti maisemaa Suonteen selän eteläiseen päähän. Siellä se jatkaa elämäänsä pitkästä iästään huolimatta uusien soutajien ilona toivottavasti vielä vuosikaudet.

Minun kevään merkkeihini täällä Nokiallakin edelleen kuuluu ensimmäisten joutsenien ilmestyminen ja niiden töräytysten kuuleminen taivaalta, se tapahtui jo jonkin aikaa sitten. Mustarastas on viritellyt laulujänteitään ja keltasirkun ääni kantautui korviin lähimetsiköstä. Hyvät hiihtokelit kestivät täällä reilut kaksi kuukautta ja nyt sukset odottavat parvekkeen nurkassa siirtämistään alakerran kanakoppiin, sieltä takaisin tullessa tuon kesäkamppeet eteisaulan naulakkoon ja arvaatko mitä muuta? Ajopuvun ja -saappaat tietenkin!

Viitisentoista vuotta minun kevääni on alkanut oman moottoripyörän pikku huollolla ja tietysti ensiajelulla kuivahtaneilla lähiteillä lämpötilan noustua muutaman asteen plussan puolelle. Ensimmäinen koneen pärähdys ja pakoputkesta tuprahtava 2-tahtibensan niin ihana pakokaasun pöllähdys hiilijalanjäljestä ja pienhiukkaspäästöistään huolimatta ja kypärän päähän asettaminen on taatusti yksi kevään parhaimmista hetkistä.

Tämä talvi ja edellinen koronastakin johtuen, myös toipuminen vakavahkosta sairaudesta ovat olleet erityisen pitkiä odotella sitä päivää, kun saan kiristää kypärän remmin leuan alle ja asetella ajolasit päähän, heittää ykköstä silmään ja suunnata etupyörä kohti kevään ensiajelua.

Viime lauantaina ensimmäisen kerran sain kokea tämän kevään ensiriemun yhdessä 6 ja 8-vuotiaiden lapsenlapsieni kanssa. Meitä jännitti hurjasti, lähteekö ukin vanha vuoden -55 vuosimallin Ifa RT 125 käyntiin ja onko sen talvehtiminen onnistunut peräkärrin kuomun alla hyvin. Pitkä oli aika odottaa, kun ukki asensi ensin akun paikalleen, tarkisti renkaiden ilmanpaineet, kokeili jarrut ja tarkisti öljyt jne, jne.

Vihdoinkin muutaman polkaisun jälkeen Ifan kone pärähti käyntiin, ilmeet kirkastuivat niin ukilla kuin pikkupojallakin, joka jaksoi odottaa vieressä koko huoltotoiminnan ajan. Vihdoinkin päästään ajelulle. Kavereitakin ilmestyi pihaan katsomaan kun me pojat virittelimme kypärän remmejä kiinni ja läksimme sinisen savun saattamina, hymyt naamalla Sammaliston kaduille. Olimme ehkä jonkun mielestä ne kevään ensi airueet muuttolintujen tapaan.

Tähän viime kesän tunnelmaan on vielä aikaa, mutta sieltä se kesäkin tulee, aikanaan

Nyt kevät ja ajokausi on korkattu ja loput lumet saavat hävitä maisemista. Kunhan rannatkin vielä aukeavat pääsemme pirpanoiden kanssa ongellekin. Siellä ison kuusen alla odottaa tähän asti vähällä käytöllä ollut vene. Kun vene tyrkätään vesille on jo kesä ja siihenkään ei ole enää kauan. t. ariukki

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Kiitos keväänmerkeistä. Kiva kirjoitus ja itselleni niitä ensimmäisiä merkkejä ovat joutsenten tulo ja tepastelu järven jäällä. Ne varaavat nopeasti pesäpaikkansa ja puolustavat niitä kiivaasti. Mustarastaiden ilmestyminen ja ensimmäiset leskenlehdet ojanpientareilla. Ps. Ifan bensatankilla olen istunut lapsuudessani enon kyydissä.

Jätä kommentti

*