Kevätmasennus

IMG_1447

Kohta särki nousee puroon

Kevätväsymys oli aiemmin tuttu termi, sitä käytettiin ainakin koulussa. Kun haukottelin aamuisin, päivisin ja iltapäivällä pulpetissa kököttäessäni, opettaja Kylmälä kysyi, onko Ariin iskenyt kevätväsymys.

Keväisin oli aina koulupäivinäkin kiire ongelle, purolle tai verstan kupeelle. Ehkä pelaamaan jalista tai nelimaalia juuri sulaneelle Työväentalon kentälle. Silloin ei ollut somea, nettiä eikä edes telkkaria monine kanavineen, jotka olisivat valvottaneet aamupuolelle yötä. Kakaralauma touhusi kaikkea muuta. Joskus purolla ja Työskärin kentällä meni iltayhdeksään, mutta sitten viimeistään tuli joku meitä patistelemaan kotiin.

Nyt eläkkeellä ollessa ei tarvitse mennä kouluun eikä edes töihin, silti välillä haukotuttaa. Illalla joutaa nukkumaan ennen yhtätoista ja otan vielä päivätirsatkin, mikä haukotuttaa?

IMG_1452

Oravan pojankin yllätti kevätväsy

Aikaansaamattomuus ja turhautuminen, vai onko se masennusta? Aamulenkille lähtö on vaikeaa, satelee vettä. Nukkuminen on koiranunta. Rasittuminen fyysisesti jää liian vähiin. Nautin taannoin suunnattomasti kahdesta puuntekopäivästä jälkikasvun luona, painettiin täydet päivät, jokaista lihasta ja niveltä kivisti, jälkeäkin syntyi, jopa minulta. Kotona ei tahdo saada aikaiseksi pienintäkään hommaa. Vaimon on muistutettava vähän väliä joistakin tekemättömistä pikku jutuista, sekin ottaa päähän. Eilen illalla kunnostin vanhan nukkekodin seuraavaa pienten vierailua varten, jotakin sentään.

Tule äkkiä kevät, kesä, aurinkoinen ja lämmin keli! Pääsisin kunnolla pyörälenkille läheiselle lintujärvelle. Saisin tyrkätä veneen vesille mökillä ja lähteä aamuvarhaisella uistelemaan. Jospa vanha moottoripyöränikin toimisi sen verran, että pääsisin joskus hurauttamaan jonnekin lähiseudun tienvarsikuppilaan kahville. Niin ja tietysti, terveyttä riittäisi, että tämä kaikki olisi mahdollisuus toteuttaa!

Jätä kommentti

*