Kevättä mielessä

IMG_1641

Kevät täälläkin

Ennen kiersin kameroineni teeren kevätsoitimella ja pöllöjen huhuiluja kuuntelin jo helmikuun lopun kuutamoöinä. Huuhkajan huhkaisu hyräytti korpimetsän keskellä. V-2 koneen tai vanhan japsi-fourin äänellä on tänä päivänä korvissani ja mielessäni sama vaikutus.

Minulla on onni omistaa vm. -83 oleva 500 kuutioinen moottoripyörä. Pitäisi olla vähintäin 1000 ksm ja neljä sylinteriä, tai V-2:ssa 1500 ksm, mieluummin näitäkin paljon enemmän, jos  nahkatakki- ja liiviporukoissa meinaa kunnolla juttuihin päästä. Kuutiot ja väännöt eivät olekaan minulle m-pyörissä se juttu. Juttu on ajaminen ja osin pakostakin pyörän rassaaminen. Minulla on varaa pitää tuhannen euron hintaista pyörää ja maksaa sen vakuutusmaksut, kaikkien bonusten ansiosta 80-90 euron välillä vuodessa. Huoltoon mennee kaikkineen pari satasta renkaineen/ ajokausi.

Huoltamis- ja remonttitaidot ovat nikkari-tasoa. Oikeaan huoltoon en uskalla vekotintani viedä. Parin edellisen kerran huonoista kokemuksista johtuen, kummallakaan kertaa eivät saaneet peliäni sen paremmin toimimaan, vaikka ammattimiehiä muka olivatkin. Laskua tuli enemmän mitä budjetissani oli varaa. Taitaa juuri minun pyöräni olla jotenkin erikoista laatua ja mallia, ainakin kotikylän monttööreille. Teen pyörääni itse ne vähäiset hommat niin kauan kun kykenen ja jotenkin saan väkkäräni pelaamaan.

Kahdesti olen Hondaani tällä ajokaudella juoksuttanut. Molemmilla kerroilla ovat nivelrikon runtelemat sormeni ja lonkkani joutuneet tiukille kyykkiessäni ja raplatessani sammunutta konetta kylmissäni, jossakin tielevikkeellä muutaman kilometrin päässä kotoa. Pidemmille reissuille ei kannata alkukeväästä lähteäkään, paluumatka kun saattaa olla jalkapelissä.

Ikivanha vika kipinän häviämisestä aika-ajoin tulpilta on tiedossa ja varttitunnin huili katsellen vaikka muuttolintuja saa jälleen pikku V-2 säklättämään entiseen malliin. Nyt apparaattiin on ilmestynyt uudenlainen ilmiö, ilmeisesti bensan saannin puolelle. Pisti minut eilen illalla toviksi kyykkimään pyöräni viereen ja ohiajavien autoihmisten ihmeteltäväksi valtatien varteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täydessä tällingissä jossakin Lapissa

Onpa täksikin iltapäiväksi puuhaa tiedossa kirjastoreissun päälle. Puran bensatankin irti, kaatelen vanhat bensan jämät ja töhkät säiliöstä ulos. Putsaan kaasuttajan ja pistän uudet menovedet kehiin. Jospa näillä konstein pääsen jatkamaan nilkuttaen alkanutta ajokauttani. Kaikille bensanhajuisille ja öljyisin sormin taaplaaville motoristeille, kuin muillekin, jopa meitä inhoaville tienkäyttäjille, hyvää alkanutta kevättä. Muistetaan, että moottoripyörä ei näy kunnolla auton peileistä. Joskus prätkän turkanen tulee takaasi huomattavasti kovenpaa kuin mitä hissukseen köröttelet nelipyöräiselläsi. Mietteissään ajeleva, lämpöisessä istuva ja stereoitaan huudattava tai kännykkään puhuva autokuski on joskus vaarallinen elävä meille kaksipyöräisillä liikuville!

Kommentit

  • Sari

    Mahoton paekka! Joko siella piasoo moppoilemmaan? Mukavoo ja turvallista ajokautta sinne koto-Suomeen!

  • Ari Niemeläinen

    Sari, kelit on olosuhteisiin nähen loistavat ja luntakaan ei ole isommilla teillä, joten ajelemmaan piäsöö ja lämpötila iltapäivällä lämpösen puolella. Sais nuo värkit vuan pelloomaan. Hiekka turkanen on vielä pitkään riesana risteyksissä, se pittää muistoo kun ruppee kurvailemmaan, jotta sora kumin ja asfaltin välissä on petollisen liukasta.

Jätä kommentti

*