Kiitoksen sana ja hiukka risujakin

Kiitoksen sanat ensin! Näyttää siltä että lähiympäristömme katujen ja teiden varret ovat hiukan siistiytyneet aiemmasta. Kuuluuko kiitos koronalle vai fiksuuntuneille ihmisille, epäilen koronalla olevan vahvasti näppinsä pelissä liikkumisten vähennyttyä huomattavasti kevään aikana.

Sitten sapiskat. Tiedän etteivät roskaajat juuri tällaisia julkaisuja ja foorumeita lue eivätkä kuluta. Heidän lukemisiaan lienevät Aku Ankat, keltainen lehdistö ja netin rähinäsivustot jos nyt näin karkeasti sormin osoitellaan. Roskaajat ovat autotoilun tai liikkumisen harrastajia jonkin sortin motorisoiduilla välineillä, tuskin kävellen tai polkupyörällä, koska roskaajat tuskin viitsivät itseänsä rasittaa edes polkemalla, kun eivät jaksa roskiaankaan roskiksiin tai kotiinsa asti viedä.

Aamun lenkillä noin kilometrin verran isompaa tienvartta käveltyäni huomasin pientareella muunmuassa seuraavia sinne ei ehkä ihan itsekseen ja vahingossa lennelleitä roskia. Näkyvimpinä kertakäyttöset juomamukit kansineen ja roskaruokapakkaukset. Eikö nyt ainakin baarien ja kahviloiden auettua voisi kahvinsa ryypätä kuppilan terassilla ja heittää mukit ja ”tuokkoset” roskikseen? Tupakkatopat ovat seuraava näkyvä roskaryhmä, itse jämätkin, mutta ne lähinnä tarkemmin katsottaessa jalkakäytävillä ynnä muilla kävelypaikoilla. Kulmillemme on pesiytynyt ilmeisesti erinäinen määrä nuuskan suurkuluttajia. Pyöreitä pahvisia ja muovisia rasioita on tienvarret täynnään, en toivo heille suu- enkä huulisyöpää, mutta sen verran voimia, että luultavasti laittomasti hommatut nautinta-aineen kuoret jaksetaan kantaa roska-astioihin asti, sinne ne kuuluvat eivät tien varteen. Kalja- ja siideripakkausten kuoret ovat olleet tienposkissa aika vähissä tänä keväänä, toistaiseksi, mutta veikkaan lomakauden edistyessä niidenkin alkavan tuulen mukana liikehtiä juuri minun rintamamiestaloni kulmille ja vähintäin pidentyvien kävelylenkkieni varrelle.

Nämä tärinät nyt aluksi ja mitä luultavimmin iältään lähes täysi-ikäisille, luultavimmin autoileville ja muilla motorisoiduilla välineillä liikkujille. Kyllä minä tiedän, etteivät ne roskat näy sinne jenkkiauton tai amiskaladan ikkunan taakse, ei Mersunkaan tummennettujen ikkunoiden läpi, mutta minun silmiini tienvartta hipsiessäni ja autoja väistellessäni ne sattuvat. Pantilliset pullot ja tölkit kerään talteen, mikäli muovipussi sattuu mukaan lenkille, mutta jätesäkkiä en jaksa hinata ainakaan vielä tässä kunnossa kilometritolkulla kolutessani tien penkkoja.

Lopuksi nuorempien karkkipaperien ja sipsien yms pakkausten tiputtelijoiden kimppuun. He ovat alaikäisiä ja vielä äidin ja isin pikku kullanmuruja, luultavasti juuri heidän, jotka itsekin roskansa auton ikkunasta ulos viskaavat. Näillä pikku viheltäjillä ei tolkku tunnu pelaavan vaikka roskis olisi metrin päässä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ariukki on huomauttanut lapsukaiselle kaupan nurkalla juuri vahingossa tipahtaneesta karkkipaperista ja nostattanut sen vieressä olleeseen roskikseen. Samaa käytäntöä voisin noudattaa ranta- ja muissakin puistoissa liikkuessani vanhemmallekin juhlivalle väelle, mikäli sattuisin juhlinta-aikaan siellä liikkumaan. Viikonlopun jäljet puistoissa ovat suorastaan iljettävää katsottavaa, ollaan kuitenkin olevinaan sivistyskansaa.

Syyllistyn itsekin luonnon saastuttamiseen pärisyttämällä polttomoottorisia värkkejäni tien päällä, vesillä ja pihallakin. Pyrin kuitenkin minimoimaan turhat ajelut ja bensan katku sentään häviää taivaan tuuliin muutamassa minuutissa, mutta muoviroskat ja erilaiset luontoon heitetyt pakkaukset ovat silmissämme ja seuranamme hamaan tappiin asti. Olisiko liikaa pyydetty, jos seuraavan kerran veisit sen tyhjentyneen tupakkatopan, nuuskarasian tai mäyräkoiran kuoret jonnekin roskikseen, pois silmistä, pois mielestä? t. ariukki

Jätä kommentti

*