Kirje pukille

Valikoimat joista me 50-60-lukulaiset kakarat joululahjoja haaveiltiin, eivät täällä periferiassa olleet kummoiset. Anttilan lehden lisäksi kotikylä Haapakoskella oli näkyvissä jokunen lahjatarjokas Jäppisen ja Osulan kauppojen parissa ikkunassa.

En muista lapsena koskaan kirjoittaneeni pukille.  A4-kokoinen luettelo lahjatoiveista ei liene tänä päivänä ollenkaan harvinainen. Nykylapset tuntuvat värkkäilevän pitkiä toivelistojaan  viikkotolkulla, mikäli medioihin on uskomista. Selataan kymmeniä erilaisia lahjaesitteitä, joita kertyy kotiin kasoittain. Päiväkerhoissa ja -kodeissa kuullaan lisäksi päivän hittitoiveet.

Lahjat 50-luvulla olivat pääosin omatekoisia. Autot, sukset ja kelkat värkättiin kotiverstailla. L Lasten mentyä nukkumaan äiti ja mummo ompelivat nuket ja tarpeelliset pehmeät paketit tuvan nurkassa Singerillä tai Tikka-ompelukoneella. Sukat ja lapaset neulottiin monesti kertaalleen puretuista vanhempien villapaita- ja sukkalangoista.

On pojilla komeet kuormurit, minulla sukset ja sauvatkin

Ovatko kuvan lahjasukset tehdastekoiset vai joulupukin verstaalta, en muista? Kuorma-autot lienee tehty tehtaan hevostallin valjashuoneessa. Se oli pukin joululahjaverstas. Sinne meitä ei päästetty mielellään joulun alla, vaikka ukin mukana talleilla pyörittiinkin silloisessa ”päivähoidossa” ollessamme. Mummo ja ukki olivat hoitajiamme ennen kouluun menoa silloin, kun molempien vanhempien oli oltava yhtä aikaa tehtaalla työssä. Siihen aikaan oltiin ”työssäoppimisjaksoilla” jo pienestä lähtien.

Käytetyistä ja tuunatuista lahjoista on jäänyt mieleeni ensimmäiset luistimeni. Ne olivat valtavan isot, parit villasukat ja lisätäytteenä Savon sanomia, niillä mentiin pitkin mutahaudan ja joen jäätä itse tehtyyn jääpallomailaan nojaten vallan hurjasti. Hokkareihin oli pukki tai tontut liimanneet kumimaito-liimalla varpaiden ja nilkan kohdalle vahvikkeet. Aikanaan selvisi, että luistimet olivat naapurin poikien vanhat, mutta se ei menoa haitannut.

Hieman myöhemmistä ”melkein” joka kodin joululahjoista muistuu mieleeni jääkiekkopeli. Se oli kallis investointi pukille ja muita lahjoja ei sinä jouluna tullutkaan. Montreal ja Toronto olivat peltiukkojen seurojen nimet. Vahvaa tekoa oli kyseinen peli, vaikka sitä pelattiin sieltä 60-luvun alusta alkaen jatkuvasti, niin vasta joskus 80-luvun loppupuolella perheeseemme ostettiin uusi vastaava peli, joka hajosikin sitten seuraavan sukupolven käsittelyssä muutamassa vuodessa. Muovi oli tullut materiaaliksi pellin, kovalevyn ja raudan sijaan.

Nyt tämä ukki kirjoittaa pukille lahjatoivelistan. Kaikille, niin läheisille kuin muillekin joulumieltä ja joulurauhaa hälinän, tohinan, kiireen ja kipujen keskelle! Itselleni toivon sen verran terveyttä, että pärjään. Jos joulun seutuun näkisin jälkikasvua, olisihan se hienoa. Jos tämä toive ei toteudu, niin toimisi sitten tuo skype. Jos joku lukijoistani ei tiedä mikä on skype, niin se on juuri se näköpuhelin, johon ukkikaan ei uskonut vuosikymmen sitten. Nyt tämäkin asia on tosi, mutta niin on joulupukkikin, uskoo ken tahtoo!

 

 

 

Kommentit

  • tuulamyriam

    Ari, kiitos muistoista!

    Mietin, että ehkäpä edustamme eri aikakautta, uskomme enemmän Luojaan kuin joulupukkiin. Hyvää tässä on, että hänen lahjojaan saamme joka päivä.

    Sen verran täytyy olla ajassa kiinni, että saa yhteyden läheisiin, vaikkapa Skypellä tai WhatsApilla, kun asuvat niin kaukana.

    Rauhallista joulua!

  • Ari Niemeläinen

    Tuula, ehkäpä on juuri noin, puoli vuosisataa taidamme olla myöhässä. Periksi ei siltikään anneta, vaikka läheskään kaikkea ei ymmärretä ja kai tuo Luoja hulluistaan huolen pittää.

Kommentointi on suljettu.